Miradouro da Lagoa do Canário

Juuri kun pääsin sanomasta, ettei uusia postauksia hetkeen kuuluisi. Mutta näitä kuvia kun eksyin katselemaan, niin eihän niitä voinut olla postaamatta myös tänne blogiin. Miradouro da Lagoa do Canário on näköalapaikka Sete Cidadesin lähettyvillä. Pääsimme vierailemaan sielläkin vasta reissun viimeisenä aamuna, kun koko edellisen viikon vuorien yllä roikkuneet pilvet olivat väistyneet yöllisen sateen myötä. Aurinkoinen sää takasi näkyvyyden yläilmoista alas lukuisille pienille kraaterijärville, kuten Lagoa do Canáriolle, joiden takana Sete Cidadesin suuremmat kaksoisjärvet lepäävät.

canario1 canario6-horz
canario3 canario4
canario5 canario8-horz
canario7

canario9

Lagoa do Canário, jonka mukaan näköalapaikka on nimetty.

canario10
canario13canario11 canario14

Tuolla satumaisen kauniin maailman yllä kävellessä tuntui, kuin olisi ollut matkalla taivaaseen. Nytkin on hiukan sellainen fiilis, että olenko muka oikeasti ollut tuolla katsomassa noita vihreitä, sulan laavan muokkaamia kraatereita, tilkkutäkkipeltoja ja turkooseja järviä.

Olimme liikkeellä aamutuimaan, mutta olisimme toisaalta voineet olla vielä aikaisemminkin, sillä ensimmäiset muutkin näköalojen pällistelijät osuivat paikalle samaan aikaan kanssamme. Veikkaan, että tämäkin paikka on kauneimmillaan ja tyhjimmillään auringonnousun tai -laskun aikaan. Näköalapaikalle vie selkeä polku, jossa on yksi melko jyrkkä nousu ja lasku, mutta muuten se on helppokulkuinen. Näköalapaikan lähellä kulkee myös patikkapolkuja, joita täytyy ensi kerralla käydä tallailemassa. Nämä näköalat tarjoavat vastusta jopa Lagoa do Fogolle, joten niitäkään ei São Miguelilla vieraillessaan kannata missata, mikäli vain sää on suotuisa alas järville kiikarointiin!

In English: Miradouro da Lagoa do Canário offers vast views over the fairytale world of green craters, turquoise lakes and lighter green patches of pastures and farmland. It was so stunningly beautiful that I am now wondering if I really have visited that kind of a place. On the sky walk I felt like I was on my way to heaven! This place is best visited early in the morning before other people arrive. We had to wait days that the clouds were withdrawn and sunshine guaranteed visibility. Next time we will go and try some of the hiking trails close by.

Melomassa keskellä Atlanttia

Tjenare! Johan on taas vierähtänyt tovi viime postauksesta. Deadlineja, gradusuunnitelmia, koulutuksia, Suomireissuja ja matkavalmisteluja on hoidettu alta pois niin kovalla tohinalla, että blogi on jäänyt vallan huomiotta. Toisin sanoen, on ollut niin kiire elää, että virtuaalitodellisuus on jäänyt vähemmälle. Tulevina viikkoina ei kannata odottaa yhtään enempää blogiaktiivisuutta tältä taholta, sillä olen reissussa, enkä aio ottaa tietokonetta mukaani. Jonkinlainen joulutauko taitaa siis tulla. Ensi tiistaina suuntaamme Pariisin peruttujen ilmastomielenosoitusten sijaan Ruotsin läpi kohti Norjaa. Haluan nähdä vuoria ja vuonoja! Voisin kenties kirjata matkabudjetin ylös, sillä se ei tule olemaan kummoinen. Olisi hauska näyttää, kuinka halvalla voi jopa Norjassa matkustaa, jos liftaa ja sohvasurffaa ahkerasti (kop kop – tämän kirjoitettuani joudumme kuitenkin upottamaan ihan liikaa rahaa johonkin). Jouluksi palaan kotiin ja tapaninpäivänä nousee lentokone Helsinki-Vantaalta kohti Portugalia. Ai että! Huomisen lämpöennuste Sesimbraan näyttää aurinkoa ja 21 astetta… Tarviiko edes sanoa että kyllä kelpaisi, jos nuo säät pysyisivät! Kaksi vuotta sitten oltiin rannalla tapaninpäivänä ja kävin jopa uimassa. Hullu suomalainen.

Siitä päästäänkin sitten hieman toisenlaiselle rannalle. Kuten viime postauksessa kerroin, kävimme Azoreilla melomassa – emmekä vain kerran, vaan peräti kahdesti! Sete Cidadesin kaksoisjärvien nurmikkoiselta rannalta vuokrasimme kaksipaikkaisen kanootin tunniksi. Se oli melko tyyristä huvia, ja kustansi muistaakseni kympin verran. Kalliimpaa siis kuin Suomessa, mutta ei mikään mahdoton hinta. Mielellään sen pulitti siitä, että pääsi uhmaamaan vihreän ja sinisen järven laineita näihin maisemiin:

melootti2

melootti1
melootti4 melootti3-horz
melootti5 melootti14

melootti6

Kun ei obiskalla pysty ottaa selfieitä, kuvaan sitten likaisia reissusandaaleitani. Onpahan edes jotain todistusaineistoa, että olin paikalla!

melootti9

Tuo valkoinen talo oli myytävänä. Olisiko edes unelmakoti?

melootti8 melootti10
melootti11

Sanomattakin on kai selvää, että huippuahan tuolla paratiisillisissa maisemissa meloskelu oli! Välillä kävi yllättävän kovakin puhuri ja laineet löivät muovikanoottia vasten, mutta aivan turvallistahan tuo järvellä melominen on, vaikkei siltä kanootin heiluessa aina tuntuisikaan. Kanootteja voi vuokrata Sete Cidadesin kyläkeskustasta, rantakahvion vierestä. Oiva tapa tutustua lähemmin noihin kauniisiin järviin, vaikka kaikista upeimmalta ne näyttävät kyllä yläilmoista käsin. Tarun mukaan niiden sininen ja vihreä väri johtuvat muuten siitä, että kauan sitten eläneet prinsessa ja paimen rakastuivat toisiinsa salaa, mutta prinsessan isä, eli valtakunnan kuningas, kuuli nuoren parin suhteesta ja vihastui. Hän kielsi prinsessaa enää koskaan tapaamasta paimenpoikaa, mutta salli heille vielä viimeiset hyvästit. Prinsessa ja paimen itkivät silmät päästään, ja prinsessan sinisten silmien kyynelistä muodostui sininen järvi, kun taas paimenen vihreiden silmien kyyneleet kasvattivat sinisen järven viereen vihreän järven.

melootti12 melootti13
melootti15 melootti16

Kylän ja sitä ympäröivien järvien nimen – Seven Cities – sanotaan myös juontuvan juurensa entisaikoihin. Joukko portugalilaisia merimiehiä lähti laivoillaan maureja pakoon. He suuntasivat merelle kohti länttä, eikä kukaan nähnyt noita merimiehiä enää koskaan. Heidän seitsemän kaupungin valtakuntansa kuitenkin uskottiin vuosisatojen ajan kukoistavan jossakin kaukana.

Suuntasimme melomaan myöskin seuraavana päivänä – kun olimme harjoitelleet jo järvellä, uskalsimme tällä kertaa suunnata merelle! Sohvasurffaus-emäntämme Tânian johdolla hankimme kanootin käyttöömme, tällä kertaa Boa Vistan kylän pizzeriasta. Valitettavasti en muista paikan nimeä, mutta perhepizzan ostamalla saa pizzerian omistuksessa olevan kanootin varattua käyttöönsä muutamaksi tunniksi. Muuten kanootti on kylän biitsillä ihmisten vapaasti käytettävissä. Ihanaa mitä luottavaisuutta! Ja kanootti oli säilynyt aivan hyväkuntoisena ahkerasta käytöstä huolimatta. Sieltä samalta rannalta sen löysimme, kun oli aika lähteä uhmaamaan Atlantin aaltoja ja kivisiä rantatörmiä. Tällaista jänishousua tietenkin jännitti kovasti, sillä meloisimme rantakallioiden luolissa ja aaltojen armoilla, mutta pelastusliivit helpottivat vähäsen. Alla muutama kuva meidän huikeasta, märästä ja aurinkoisesta melontareissusta, jotka sain Tânian kavereilta – eivät siis ole itseottamiani, niin kuin näkyy. Olemme useimmissa kuvissa taka-alalla (itse rystyset valkoisina kanootin naruja puristaen), mutta tunnelma ja maisemat välittynevät!

melootti18

Toinen puolisko miehistöstä tavattu avovesillä – seikkailu alkakoon!

melootti17

Tässä ollaan jo saapumassa päätepisteeseemme.

melootti19

Tällaisissa kiviluolissa seikkailtiin!

melootti20

Vesi oli aivan mielettömän syvän turkoosia ja sinistä. Huikea kokemus!

melootti21

Kanoottiseikkailu lopetettiin pieneen satamaan, joka oli enemmänkin uimarantakäytössä. Aalloista selviytymisen nostattaman adrenaliinin jälkimainingeissa oli ihanaa vaan rentoutua rannalla ja koittaa piilotella käristyvää nahkaansa auringolta. Tietysti uimassakin piti käydä, vaikka vesi kuhisi meduusoja etenkin syvemmällä. Itseäni nuo pienet mutta pirulliset aqua vivasit eivät onneksi polttaneet, mutta ainakin yksi mies sai palovammoja osakseen karjunnasta päätellen!

melootti22

Tuolla vastarannalla, auringon valaisemien kallioiden lomassa meloimme.

melootti23

Lainaamamme kanootin takaisin pizzeriaan kuljettamisessa oli omat haasteensa, ja lopulta jouduimme työntämään kanoottiperäkärryä ylämäkeen (tai no, Zé taisi tehdä suurimman osan kuormajuhdan työstä siinä..). Vesillä ja ylämäessä rehkimisen jälkeen olikin aikamoinen sudennälkä, mutta onneksi olimme tilanneet sen pizzamme jo etukäteen! Ajoimme syömään sitä toiselle kiviselle rannalle, joka oli jo painunut varjoon. Sieltä oli komeat näköalat laskevan auringon kultaisiksi värjäämille kallioille, joiden lomassa olimme hetki aiemmin navigoineet merireittiämme. Rannalla oli myös puoliluonnollisia uima-altaita ja lehdistä punottuja auringonvarjoja niin kuin milläkin trooppisella valkohiekkabiitsillä. Päiväsaikaan tuo on varmasti oikein hyvä uinti- ja auringonottopaikka.

In English: Canoeing in Azores is so much fun! We rented a canoe from the village of Sete Cidades and headed to explore the beautiful twin lakes. The next day, out couchsurfing host Tânia arranged us a canoe again, but since we had already been training on the lake, we were ready to enter the waves of Atlantic ocean. A local pizzeria in Boa Vista lets one reserve the canoe when buying a family size pizza. Two birds with one stone. The waters were amazingly deep blue and turquoise, and we paddled through rocky caves and bays. I loved the experience, that really was a day to remember! After landing on a small port beach with a lot of jellyfish, we returned the canoe and drove to eat our pizza in a nice rocky beach, from where we could look at the rocks we had just been navigating with the canoes.