Kohti seitsemää kaupunkia

Praia da Violalla uiskentelun ja koirakaupoilta liukenemisen jälkeen meidän oli määrä tavata Azorien-reissun toinen sohvasurffaushostimme keskiaikaisilla markkinoilla. Ajoimme Ribeira Grandeen, missä kyseinen tapahtuma järjestettiin, ja vaikka olimme vajaan viikon aikana olleet kaupungissa jo moneen otteeseen, oli sen keskusta jäänyt meiltä kokonaan tutkimatta. Meillä ei ollut kummempaa käryä missä markkinat tarkalleen ottaen sijaitsisivat, joten parkkasimme auton mustavalkoisen kirkon viereen ja otimme taktiikaksemme mennä kivitalojen reunustamia katuja pitkin sinne, minne kaikki muutkin näyttivät menevän. Se selvästi toimi, sillä pianhan ne markkinat jo löytyivätkin rantakadulta. Dramaattiset pilvet peittivät taivaan ja auringonsäteet olivat kuin jumalan valoa suodattuessaan raskaiden pilvien läpi valtameren aalloille.

meloa1meloa4meloa2
meloa3

Markkinat olivat ulkomuodoltaan oikeastaan hyvin samanlaiset kuin vaikkapa Turun keskiaikamarkkinat; kojuja, käsitöitä, kaapuihin sonnustautuneita ihmisiä ja erilaisia palveluksia ennustajasta poniratsastukseen riitti. Pari kyyneltäkin tirautin kojulla, jossa istui kettingeillä orteen kiinnitettynä erilaisia eläviä lintuja kotkista pöllöihin. Zé koitti raahata minua pois, mutta tyrmistyneenä vaan ulisin sille suloiselle pikkiriikkiselle haukalle, joka joutui kököttämään ihmisten pällisteltävänä. Voi parkaa!

Erona suomalaisiin keskiaikamarkkinoihin oli, että latinotyyliin keskiössä oli ruoka, juoma ja musiikki. Nämä markkinat myös heräsivät kunnolla eloon vasta illan pimetessä. Me kiertelimme aikamme kojuja odotellessamme jännityksen ja pakokauhun sekaisin tuntein tulevaa emäntäämme saapuvaksi. En tiedä miksi meitä niin jännitti ja lähes kadutti koko juttu. Kai me ollaan lopulta vaan aika epäsosiaalisia, eikä jotenkaan olisi tehnyt mieli käydä keskustelemaan kenenkään kanssa, joka ei ymmärrä heti puolesta sanasta, mitä tarkoitat. Mutta kun lepattaviin hippikuteisiin verhoutunut ja sydämellisyyttä hehkuva Tânia lopulta saapui paikalle äiteineen, siskoineen ja siskontyttöineen, ei voinut kuin nauraa itselleen ja omalle kankeudelleen. Mikä tässä nyt niin pelottavaa muka taas oikein oli?
meloa5

Rantauduimme Tânian ja hänen ystäviensä kera yhteen markkinakadun monista notkuvista pöydistä, ja tilasimme ruokaa. Päädyimme Zén kanssa tuoreeseen leipään, valtaviin favapapuihin kastikkeessa ja azorilaiseen tuorejuustoon paprikasoosin kera. Kaksi jälkimmäistä tarjoiltiin puun kaarnalta banaaninlehden päältä, ja syömiseen käytettiin puutikkuja. Kyllä maistui! Papukastikekin, mistä en yleensä niin kovin välitä, oli jotenkin aivan törkeän maukasta. Ruoka huuhdottiin alas tietysti Sagresilla ja sangrialla – mitäpä sitä Portugalissa muutakaan joisi, paitsi tietysti caipirinhaa. Istuimme siinä illan pimetessä ja tulien syttyessä jutellen, syöden, juoden ja hurjiin alkuasukasasuihin sonnustautunutta soittavaa ja rummuttavaa kulkuetta katsellen. Unohdin kokonaan, että kuviakin olisi voinut ottaa! Kotimatkalle ei päästy ennen kuin oltiin ajettu hakemaan emäntämme vauva isältään. Huvittava vauvanvaihtotapaaminen suoritettiin huoltoaseman pihassa, kun oltiin ensin löydetty se oikea huolto-asema. Pikkumies taisi olla tottunut nukkumaan autossa, sillä hän ei ollut moisesta kyytsäämisestä moksiskaan.

meloa6
meloa7meloa8

Hostimme asui vanhempineen ja vauvoineen isossa lapsuudenkodissaan Santo Antónion kylässä saaren luoteisosassa. Hänellä oli monta sisarusta, jotka kaikki olivat jo muuttaneet pois kotoa, joten vapaita huoneita kyllä oli, mutta meidät laitettiin siitä huolimatta nukkumaan emäntämme tunnelmalliseen huoneeseen. Ehkä se oli ainoa, jossa oli parisänky. Hänen vanhemmillaan on menestyvä ravintola tienvarressa, ja mekin kävimme sen kattoterassilla aamukahvilla. Tykkään siitä, miten Portugalissa käydään kahvilla. Sinne mennään tarkoituksena nimenomaan juoda se kahvi, ei niinkään seurustelun vuoksi, vaikka onhan se kivempi mennä kahville yhdessä jonkun kanssa kuin yksin – ja mitä suurempi porukka, sen parempi. Kahvilassa tietysti törmää spontaanisti tuttuihin ja kuulumiset tulee vaihdettua, mutta siellä ei tarvitse notkua tuntikaupalla keskustelemassa, vaan homma hoituu nopeasti ja tehokkaasti. Samalla ostetaan tuoretta leipää kotiin.

Santo Antóniosta suuntasimme leuat apposen auki loksauttavien maisemien lävitse kohti Sete Cidadesia eli seitsemää kaupunkia, yhtä Azorien tunnetuimmista nähtävyyksistä. Nuo kaksoisjärvet ovat siitä erikoiset, että toinen niistä on ilmeisesti mikrobitoiminnan seurauksena luonnostaan vihreä ja toinen sininen, vaikka ne ovat keskeltä yhteydessä toisiinsa. Veden saastumisen takia värit eivät harmi kyllä enää ole niin selkeitä, mutta ero on silti edelleen selkeästi nähtävissä jopa pilvisellä säällä.

meloa9
Sininen järvi.

meloa10

meloa11
Vihreä järvi.

meloa12
meloa13meloa14

Ajoimme kiemurtelevien hiekkateiden läpi kohti kaksoisjärviä, tai oikeammin Zé ajoi, vauva nukkui ja tytöt käskivät tasaisin väliajoin ajamaan hiljempaa. Kävimme asfaltoidulle päätielle päästyämme kahdella eri näköalapaikalla ihmettelemässä maisemia. Kaikkein korkeimmalla olevat näköalapaikat jouduimme pilvien takia jättämään välistä, ja ensin hieman arvelutti, näkisimmekö alempaakaan pilvien läpi yhtään mitään, mutta aivan niin alhaalla ne eivät onneksi roikkuneet. Palasimme korkeammille näköalapaikoille vielä reissun viimeisenä päivänä, joten niistä myöhemmin lisää. 35 mm linssilläni otetut kuvat eivät taaskaan tee yhtään oikeutta maisemille jotka kraaterijärville aukesivat, mutta eivät ne huonoja olleet! Tunnelmaa ei puolestaan voi hirveästi kehua, sillä kumpaisellakin näköalapaikalla oli bussilasteittain pakettimatkailijoita ja muitakin turisteja kaksoisjärviä katselemassa. Tânia sanoi, että vielä muutama vuosi sitten meininki ei ollut ollenkaan sellaista, mutta niin se maailma muuttuu ja massaturismi löytää nämäkin syrjäiset saaret. Kävimme kaksoisjärvillä melomassa, mutta siitäkin lisää ihan omassa jutussaan. Paluumatkalla oli jo vähän aurinkoisempaa, ja näimme auton ikkunoista pitkälle horisonttiin.

meloa15meloa16
meloa17In English: We visited a medieval fair in Ribeira Grande, and met our lovely couchsurfing (or actually Trustroots) host Tânia there. It was a really nice fair mainly because of the atmosphere and delicious foods such as local fresh cheese and fava bean sauce. Yum! We slept at the house of Tânia’s family, and in the morning went to have coffee in their restaurant next door. Then we headed towards Sete Cidades, seven cities, which is one of the main attractions in Azores. We visited the lower miradouros, which were filled with busloads of other tourists. Mass tourism is clearly starting to find these isolated islands. We went canoeing on the twin crater lakes, of which one is green and one is blue due to microbial activity, but I’ll tell you more about it later.

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Kohti seitsemää kaupunkia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s