Cancela do Cinzeiro & Praia da Viola

Kylläpä vierähtikin jokunen tovi googletuksen parissa, sillä Azoreilla käymämme puiston nimi oli päässyt hukkumaan jonnekin muistin syövereihin. Tai lähempänä totuutta varmaan olisi sanoa, ettei se sinne ikinä tallentunutkaan. Anyway, heinäkuun reissulla vierailemamme vapaa-ajanpuiston ja jonkunnäköisen luonnonsuojelualueen nimihän oli siis Cancela do Cinzeiro, joka myös nimellä ”Parque Florestal de Pedreira” tunnetaan. Nordesten lähellä sijaitsevan puiston yhteydessä on myös endeemisten kasvien puutarha, jonka näkeminen kiinnosti niin kovasti, että päätettiin poiketa paikassa lounaspiknikillä ajellessamme saarta ympäri ja katsastaa samalla kyseinen puutarha.

viola3-horz
Oikealla kataja Juniperus brevifolia, vasemmalla vähän koivua muistuttava puu jota ilmeisesti kutsutaan nimellä ”pau branco”.
viola5
Erica azorica.

viola4-horz
viola6

viola7
viola25 Japaninsetrit rivissä. Nimestä voi päätellä, että tämä puu ei ole endeeminen.

viola9

Endeeminen puutarha oli melko pieni, mutta aika viihtyisä ja erittäin rauhallinen. On mielenkiintoista, miten erilaisia ja vaatimattomia saarten alkuperäiset kasvit ovat olleet. Saniaispuut ja muut kummajaiset loistivat poissaolollaan, ja eräskin mustavalkorunkoinen puu muistutti melkein kotoista koivua. Puutarhaan olisi tosin toivonut opastetauluja, joista olisi voinut lukea lisää lajeista. Nyt joutui tyytymään pelkkiin nimikyltteihin. Puhelimessakaan ei ollut toimivaa nettiä, jolla olisi voinut hankkia tietonsa Wikipediasta. Kuvittelin itsekseni paikalle lauman turisteja kulkemaan oppaan perässä ja kuuntelemaan tarinoita, joita kasveilla olisi ollut kerrottavinaan. Polut olivat kuitenkin tyhjillään meitä lukuunottamatta. Kiinnostuneet kuulijalaumat olisivat jotenkin sopineet tuonne niin hyvin, että niiden puuttuminen tuntui vähän aavemaiselta. Toivottavasti useammat ihmiset löytäisivät tuohon autiopuutarhaan.

Azorien endeeminen kasvilajisto on WWF:n mukaan melko samanlaista kuin Euroopassa ennen jääkautta, vaikka ominaispiirteitäkin siltä löytyy. Azorien kasvit ovat eläviä fossiileja, sillä ne saivat elää rauhassa eristyneillä saarillaan siihen asti, kunnes ihmiset asuttivat saaret 1400-luvulla. Saarilla eli sitä ennen vain kaksi maanisäkäslajia, joista molemmat olivat lepakoita. Nykyään saarilta löytyy ihmisen pieniä seuralaisia aina hiiristä rottiin ja siileihin. Aika hurjaa, millainen muutos tuollakin on tapahtunut, ja miten nopeassa ajassa.

viola10viola1
viola11

Lounaan lomassa ihmeteltiin São Miguelin hauskaa pienoismallia, joka paljastaa että saaria on ensin ollut kaksi, mutta ne ovat aikojen ja tulivuorenpurkausten saatossa yhdistyneet. Taustalla häämöttää puiston muut fasiliteetit: niin leikkipuistoa, tennis- ja nurmikenttää, vessoja kuin grillikatoksiakin (puilla varustettuna) löytyi. Tämä olisi aika hyvä leirintäalue, mutta veikkaan, että sitä valvotaan tehokkaammin kuin muita vastaavia puistoja.

Cancela do Cinzeirosta lähdimme ajelemaan saaren pohjoisrannikkoa pitkin aikeenamme mennä rannalle viilentämään pilvisen, mutta kuuman päivän paahduttamia hipiöitämme. Kyllä vaan – sellaisiakin tuolta enimmäkseen kalliorantaiselta saarelta löytyy!

viola12
viola13viola16viola14

viola17viola18viola15viola19

Puristin auton kauhukahvaa rystyset valkoisina, sillä superjyrkkä ja mutkainen alamäki sillä Peugeotin-kotterolla lievästi sanottuna hirvitti. Selvisimme kuitenkin yhtenä kappaleena alas asti, jätimme auton hiekkaiselle parkkipaikalle ja lähdimme jatkamaan matkaa jalan pitkin vanhoja kiviportaita. Matkan varrella oli hylättyjä kivitaloja tai kenties vesimyllyjä. Mietin, kuka niissä oli mahtanut asua tai jauhaa jyviään. Lähde juoksutti edelleen raikasta vettä. Siihen oli asennettu moderni muoviletku, joten uskalsin täyttää vesipulloni. Alas päästyä mustahiekkainen ranta kurkisti isojen kivipaasien takaa.

viola20viola22-horzviola21
viola24

Onko kovinkaan montaa parempaa asiaa kuin upottaa varpaat lämpimään hiekkaan kaukana kotoa? Praia da Violan hiekka oli mustaa, laavakivestä rapautunutta ja hieman karkeaakin, mutta lämmintä ja varpaanväleihin valuvaa yhtä kaikki. Kävin uimassa Atlantin aalloissa, ja istuimme rannalle katselemaan, kuinka märkäpukuun pukeutunut poika käveli harppuunan kanssa veteen ja lähti sukeltamaan pelkän snorkkelin kanssa keskelle valtamerta. Hetken kuluttua paikallinen nuorukainen tuli juttelemaan meille koiransa kanssa. Kävi ilmi, että harppuunakalastaja oli hänen veljensä. Tyyppi yritti myös myydä murisevaa ja hampaitaan peloissaan näyttelevää koiraa Zélle. Pojilla oli siinä jonkun aikaa keskustelu yllä, mutta koska sen aikana toinen yritti lähinnä kaupata arkaa ja aggressiivista koiraa ja toinen yritti päästä koirakaupoista eroon puhumalla elämästään Suomessa, ei jutustelusta ollut kovin hedelmällisen ystävyyssuhteen aloittajaksi. Hehe. Yksi niitä hauskoja pieniä kohtaamisia, jotka jäävät mieleen reissujen varrelta. Kun lähdimme vaivihkaisesti puhelinsoiton varjolla livohkaan, harppuunakalastaja ei ollut vieläkään tullut takaisin rannalle. Atlantin keskellä kala taitaa olla aika vähissä.

In English: São Miguel has a endemic species park attached to the recreational park of Cancela do Cinzeiro. We went there to have a lunch picnic and have a walk among the endemic trees and other plants. It was an interesting place even if not too big or popular. After lunch we drove to Praia da Viola on the north coast. I think one of the best things in the world is to sink one’s toes in the warm sand by the sea, far away from home. I took a dip in the Atlantic waves and we were sitting on the black sand beach, watching a boy dive into the ocean with a fishing harpoon and a snorkel. His brother came to talk to us, trying to sell an aggressive and afraid dog for Zé. The boys were chatting for a while, but somehow they didn’t become best friends over a dog bargain. It was a funny little rendezvouz nevertheless, one of those that one will always remember from their travels. When we left, the harpoon fisherman still hadn’t come back. Fish is scarce in the middle of the ocean.

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Cancela do Cinzeiro & Praia da Viola

  1. Voi, mulle tuli noista lepakkolajeista niin liikkis fiilis, voin kuvitella kuinka ne ovat saaneet vapaassa siellä liihotella menemään ja eleskellä rauhassa, ennen kuin typerät ihmiset päättivät majoittautua heidän maille!

    Ihania kuvia taas, Azorit on ollut meilläkin kiikarissa jo pidemmän aikaan. Milloin sitten sinne kerkeää, tiedä sitä taas..

    Tykkää

    1. Hahaha, no on varmasti lepakoilla ollut pettymyksessä nieleskelemistä! Toisaalta ehkä ihmiset on tuoneet niille jotain uusia maukkaita hyönteisiä syötäväksi…

      Azorit on kyllä vähän aikaa vaativa kohde sinänsä, että vaikka se on Euroopassa ja sinänsä ”lähellä”, niin ei sinne millekään viikonloppuvisiitille kannata lähteä, vaan aikaa olis hyvä varata vähintään 5 päivää-viikko jo tuon pääsaaren tutkimiseen. 🙂 Mut vaikka Lissabonin-reissuun yhdistettynä toimii mukavasti.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s