Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto

Onko enää marraskuussa luvallista muistella elokuisen auringon paahteessa tehtyjä luontoretkiä? Ehkäpä, sillä tämän marraskuun säät ovat olleet vielä erittäin helliä, ja vaikka eivät olisikaan, niin kenties aurinkoenergiaa välittyy kesäisten kuvien kautta sinne ruudun toisellekin puolelle.

Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan rajalla piilottelee pikkuinen Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto. Se on yksi eteläisen Suomen parhaita paikkoja tutustua pohjoiseen suoluontoon, sillä alue on säilynyt hiljaisena erämaakeitaana keskellä maatalousmaisemia. Tästäkään kansallispuistosta en ollut edes kuullut ennen kuin olin jo matkalla sinne loppukesäisen mökkireissun päätteeksi, mutta ainahan minulle pieni mikroseikkailu luonnossa sopii. Lisäksi alueella voi aavistaa sitä kuuluisaa historian havinaa kansallispuiston läpi kulkeneen vanhan postitien varrella.

kauha3kauha4kauha1

kauha2

Ei oltu ehditty kauaa kävellä, kun huomattiin ympäriinsä leviteltyjä roskia. Joku ryönäsakki oli sitten vain jättänyt jätteensä ja tavaransa maahan. Osa kamoista oli siis käyttökelpoistakin tavaraa, kuten puolustusvoimien ensisidepaketti, jonka otin parempaan talteen. Olisivatko olleet leiriytymässä paikalla, tai sitten joku eläin on levitellyt roskat ympäriinsä. Mitään raatelun jälkiä ei muovipusseissa kuitenkaan ollut. En vaan voi käsittää. Onneksi keräsimme porukalla roskat kokoon ja äiti kantoi kiltisti toisten jättämän jätepussillisen koko reitin läpi asiaankuuluvaan astiaan.

kauha5kauha10kauha8-horz

kauha18
Karpalot kypsymässä.

kauha9kauha11kauha14

kauha12
Yli-innokas vesikoira Pompei oli todellakin elementissään jokaikisessä vastaan tulleessa lätäkössä rymytessään.

kauha13kauha15kauha16 kauha17

Mukavan kävelykierroksen jälkipuoliskolla käytiin uimassa Kauhalammin uimalaiturilta, ja sen täydellisen sinipintaisessa pienessä suojärvessä pulikoinnin jälkeen oli ihanaa lämmitellä loppukesän lämpimässä auringossa kärpäsiä hätistellen ja pöydänkulmalle parkkeerannutta sarvijaakkoa katsellen. Kauhanevan retkeilyreitti ohittaa monia muitakin isompia ja pienempiä lampia, jotka olivat elokuun seisovassa suoilmassa peilityyniä aina siihen asti, kunnes Pompei-vesikoira hyppäsi innoissaan pöllyttämään pohjamutia. Maisema muuttuu suolla oikeastaan vain lampien muodosta, satunnaisista käkkärämännyistä ja suon takana siintävästä metsänrajasta riippuen. Suon ympärillä taas kasvaa kuivia kangasmetsiä. Märän nevan ja jäkäläkankaiden välillä vallitsi hauska kontrasti.

kauha7kauha20

kauha19
Mustikoita! Ja voi luoja mitkä kynnet oon joskus näköjään onnistunut kasvattamaan. Näitä nykyisiä kaluttuja nysiä kun katselee, ei meinaa edes tunnistaa omaa kättään…

kauha23

Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston läpi kulkee Kyrönkankaan tie, joka on mainittu jo 1500-luvun tieselvityksessä. Myöhemmin tiestä tuli tärkeä postitie ja 1700-luvulla vilkas maantie, joka johti Pohjanmaalta Etelä-Suomeen. Nykyisin Kyrönkankaan tie on käytössä patikka- ja pyöräilyreittinä, sekä Tiehallinnon virallisena museotienä. Tien varrella voi nähdä vanhoja tervanpolttokuoppia, ja alueella on valmistettu myös hiiltä. Sen hiekkaa kenkien alla raapiessaan pystyi helposti kuvittelemaan, millaista on ollut kulkea pitkää matkaa noiden kangasmetsien halki vaikka hevosella ratsastaen.

kauha21
Naavapartoja roikkui puista paljon, eli ilma oli kansallispuistossa puhdasta.

kauha24kauha22

In English: Kauhaneva-Pohjankangas national park is situated between Ostrobothnia and Satakunta, and it is one of the best places to experience bog nature in Southern Finland. As usual, I didn’t even know it existed before I was already on my way there in August. Despite having to collect somebody else’s trash from the ground, the short hike through the vast bogs was pleasant. Warm air was standing still and the bog ponds were like mirrors, until Pompei the water dog jumped in. The landscape was altered only by changes of the pond shapes and here and there standing trees. There is also an old museum road ”Kyrönkankaan tie” that has been first mentioned in the 16th century, and served later as an important postal road connecting Ostrobothia to Southern Finland. Today it is a hiking and cycling route, where one can really imagine the slow travel of the days long gone.

Advertisements

5 kommenttia artikkeliin ”Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s