Vuokra-autolla Quinta das Laranjeirasiin

Ajoimme São Miguelin saaren reissullamme kokonaan ympäri, ja osaa saaren vähistä teistä tuli suhattua väkisinkin edestakaisin muutamaan otteeseen (etenkin sitä Ponta Delgadasta lähtevää, vähän säälittävän lyhyenläntää moottoritienpätkää). Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, sillä näkymät vuokra-Pösön ikkunoista olivat koko ajan semmoisia sydämenvaltaajia, että joudun varmasti palaamaan tuonne etsimään niitä taakseni jääneitä sydämenpalasia. Peltotilkkujen ja valkoisten talojen sävyttämät ja lehmien täplittämät maalaismaisemat ja vaahteroiden sekä hortensioiden reunustamat pikkutiet vuorottelivat jylhän rannikon ja vihreiden sumuvuorten kanssa. Kaiken kruunasi upeiden pilvien lävitse siilautuva auringonpaiste ja puiden lomassa roikkuvat sumupilvet.

az1-horz
Nämä kuvat on tosin otettu bussin ikkunasta – vaan eipä se noihin maisemiin vaikuta pätkääkään!

az2-horz az5 az6 az7 az8   az11 az9az10az12 az13 az14 az15 az16

Tällaisia autojen sijaan hevoskärryille rakennettuja, korkeiden kivimuurien reunustamia labyrinttiteitä suunnistimme Azorien ensimmäisen sohvasurffaushostimme luo Ribeira Granden liepeillä sijaitsevaan Rabo do Peixeen (eli suomennettuna kotoisasti kalan pyllyyn). Kyseessä ei ollutkaan ihan mikä tahansa sohvasurffaaja, vaan leirintäalueen omistaja Nati. Hän oli perustanut Quinta das Laranjeirasin eli Appelsiinipuiden tilan ensin silkasta halusta jakaa puutarhansa yösijaa tarvitsevien matkalaisten kanssa, ja alkanut vähitellen rakentaa parempia fasiliteetteja ja ottaa yöpymisestä myös maksua. Saatuaan varoituksen laittomasta leirintäalueen pidosta Nati oli päättänyt hakea luvat ja perustaa aivan laillisen leirintäalueen takapihalleen. Hän asuu talossaan perheensä, äitinsä ja Mordor-koiran kanssa ja jakaa tonttinsa leiriytyjien yhteisön kanssa. Sohvasurffarit saivat majoittua teltassa ensimmäisen yön ilmaiseksi, mutta koska muista öistä perittiin heiltäkin maksu, CS on heittänyt Natin pois listoiltaan. Aika hölmöä minusta, sillä onhan tuo ensimmäisen yön tarjoaminen jo ihan hyvä diili, josta ainakin itse olimme hyvin iloisia ja kiitollisia!

az17

Massiivisesta portista sisään ajettuamme kohtasimme niin mieletöntä vieraanvaraisuutta, että oksat pois. Saimme leirintäalueen omistajalta henkilökohtaisen esittelykierroksen, jossa tietoomme saatettiin erittäin tarkasti kaikki käytössämme olevat tilat ja tavarat, sekä myös säännöt tehtiin selviksi. Osa niistä liittyi myös porttiin ja muukalaisiin – Ribeira Granden alue on São Miguelin köyhintä seutua, joten turvallisuudesta huolehdittiin enemmän kuin muualla. Nati esitteli meille jopa puutarhan eri ”sektoreissa” kasvavat hedelmäpuunsa, joista saattoi lukea lisää vartavasten kyhätystä kirjasesta! Leiriytyjien käytössä on siisti keittiö, uudet pesutilat, näköalatorni/terassi, wifi, pieni kirjasto, parkkipaikkoja, ja tuoretta leipää saa tilattua leipurilta seuraavaksi aamuksi portinpieleen killumaan pussissa. Yöpyjät saavat jopa oman keittiöpyyhkeensä, johon kuivata astiansa, ja keittiön seinässä on niille leiriytyjänumerolla varustetut ripustuskoukut! Kaikki oli sääntöjen ansiosta hyvin systemaattista ja toimivaa, jolloin ilmapiirikin pysyi rentona ja mukavana. Quinta das Laranjeiras on hitusen kalliimpi kuin Azorien muut leirintäalueet, mutta kyllä tuosta palvelusta mielellään maksaisikin (meidänhän ei siis tarvinnut tällä kertaa). Esittelykierroksessa vierähti jokunen tovi, ja teltta saatiin pystyyn vasta pimeän jo laskeutuessa maille. Illallinen jouduttiin kokkaamaan otsalampun valossa. Valitsimme itsellemme pihan perimmäisen puutarhaloossin, ja saimme olla siellä aivan kahdestaan. Harmi, etten enää muista, mihin hedelmäpuihin oma loossimme oli erikoistunut.

az18 az19 az20

az21
Vehreä Quinta das Laranjeiras näköalatornista katsottuna.

Aamulla kipusimme puutarhan perällä nököttävään näköalatorniin katselemaan maisemia. Eipä hullummat näkymät tuolta takapihalta! Leirintäalueen erikoisella omistajalla on myös eräs kovin erikoinen tapa: hänen äitinsä on ommellut lipun jokaiselle maalle, jonka kansalaisia on poikansa leirintäalueella ikinä yöpynyt. Ja joka ilta paikallaolevien kansalaisuuksien liput hilataan talon päädyssä olevaan salkoon osoittamaan, keitä on paikalla.

az23

az22
Lipun risaisuudesta voinee päätellä jotain leiriytyjien määrästä. Huomatkaa, että autonomisilla Azoreilla on oma lippu!
az24
Zé ja hännätön Mordor-koira ❤

az26 az25az27  az29az28

Tällaisia maisemia näimme matkalla edellisen postauksen patikointireitin alkuun. Vahva suositus siis Quinta das Laranjeirasille, josta muuten löytyy myös pari vuokramökkiä, ja Azoreille ylipäätään! Varoituksen sanana vaan, että tuo paikka voi todellakin viedä sydämen mennessään.

In English: The views on São Miguel just stole my heart. I was constantly gasping at them when we were driving around the island in our rental car. We stayed one night at a camping site in Rabo do Peixe, where couchsurfers used to be welcome (now CS has unfortunately removed the owner from their lists). The community camping park was called Quinta das Laranjeiras, and the hospitality of the owner-manager Nati was just endless! It was actually his backyard with separate sections for tents and also some cottages for renting. The facilities and services were very nice, and I really recommend staying there!

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Vuokra-autolla Quinta das Laranjeirasiin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s