Luostarinmäen käsityöläismuseo

Yhdellä Turun kukkuloista seisoo 18 pientä puutalokorttelia, joille on aikoinaan rakennettu yli 30 taloa. Erikoista noille kortteleille on se, että ne ovat Suomen mittapuulla vanhoja – ne on rakennettu 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa, eikä niitä ole sen koommin siirretty. Tuo kortteli on Luostarinmäki: ainoa puutaloalue, joka säästyi vuonna 1827 roihunneelta Turun palolta. Alueesta tehtiin ulkoilmamuseo, joka avautui jo sota-aikaan vuonna 1940. Pieniin puutaloasuntoihin on sisustettu asuntoja ja hämmästyttävän monien eri alojen käsityöläisten verstaita aina viuluntekijän verstaasta kuparisepän, hansikkaantekijän ja piippusorvarin verstaisiin. Täältä löytyy tarkempi selostus jokaisesta pihapiiristä erikseen. Matkailualan kirjailijoiden ja toimittajien kansainvälinen liitto F.I.J.E.T. on palkinnut museon Kultaisella Omenalla, ainoana Pohjoismaissa. En ihmettele heidän valintaansa ollenkaan, sillä Luostarinmäen käsityöläismuseo on minusta ehkäpä paras museo, jossa olen Suomessa käynyt. Hyvä Turku!

museo1

museo4
Museovierailulla kävin Fannin, Teemun ja Zén kanssa.
museo3
Toinen kahdesta museokaupasta. Höökarin puodissa myydään mm. perinteisiä karamelleja ja kukkopillejä.

museo6

museo7
Ruukkuja ja astioita savipajan hyllyillä.

museo8

museo9
Työnäytös meneillään suutarin verstaassa.

Alkuperäisiin puutaloihin on sisustettu esiteollisen ajan käsityöläisten verstaita, putiikkeja ja asuntoja. Luostarinmäki kaavoitettiin 1780-luvulta alkaen (tulipalojen hillitsemiseksi väljästi, mikä on ilmeisesti toiminut), jolloin myös talojen rakentaminen alkoi. Suurin osa taloista oli Wikipedian mukaan yllättäen valmiita taloja, jotka halvempana ratkaisuna ostettiin muualta ja siirrettiin uudelle paikalleen, Luostarinmäeltä louhituista kivistä tehtyjen kivijalkojen päälle. Rakennuksia laajennettiin tai pilkottiin huoneiksi tarpeen mukaan ja talousrakennuksia pistettiin pystyyn. Alueelle muutti maaseudulta ihmisiä, jotka eivät saaneet perinnöksi maata tai taloa, ja sellaisia kaupunkilaisia, joille talo ja liiketila keskustassa ei ollut välttämättömyys: kirvesmiehiä, merimiehiä, laudankantajia ja ajureita. Työläisten lisäksi Luostarinmäki oli koti myös joillekin virkamiehille, porvareille ja kauppiaille. Talojen asukkaat ja omistajat vaihtuivat  tiuhaan tahtiin.

museo10
Parturi-peruukintekijän talon erikoiset seinäkoristeet.
museo5
Kurrekin bongattiin kiviaidan päältä.

museo11

museo12-horz
Vasemmalla kivipaino eli litografiapaino.
museo13
Saunakin Luostarinmäeltä tietysti löytyy!

Turun palon jälkeen monia kodittomiksi jääneitä ihmisiä pyrki Luostarinmäelle vuokralaisiksi. 1800-luvulla myös käsityöläisten osuus asukkaista kasvoi noin puoleen asukkaista, samoin kuin naiskäsityöläisten määrä. Ompelijat ja kutojat olivatkin lopulta suurin käsityöläisten ryhmä. Eniten asukkaita Luostarinmäen historiassa siellä oli 1870-luvulla, mutta vuosisadan lopulla ruutukaavakaupunki uusine kivitaloineen oli kasvanut Luostarinmäen ympärille jättäen sen jäännökseksi paloa edeltäneestä Turusta. Työikäisten määrä väheni ja Luostarinmäestä tuli lähinnä naimattomien ja leskeksi jääneiden vanhojen rouvien asuinpaikka. Taloissa ei ollut juoksevaa vettä, viemäröintiä eikä sähköjä, joten alue ei houkutellut uusia asukkaita. Vesi piti hakea noin kilometrin päästä kaivolta ja asunnot olivat ahtaita. Ne olivat myös verrattain kalliita, sillä keskusta-alueen tonttihinnat olivat nousseet.

museo2

museo14
Korinpunojan kätten teoksia.
museo16
Erään sisäpihan ryytimaa.

museo17-horz

museo18
Puusepän verstas.

museo19

museo20
Kirjapainon tuotoksia.
museo21
Merimiehen talo eksoottisine matkamuistoineen (huomaa seinällä roikkuvat pallokalat).

Luostarinmäki ei sopinut uuteen ruutuasemakaavaan, ja osittain huonokuntoiseksi päässyt ahdas ja vanhanaikainen puutaloalue joutui 1900-luvun alussa purku-uhan alle. Sen tilalle suunniteltiin huviloita sekä kerrostaloja, ja myös rakennusten siirtämistä Ruissaloon perustettavaan ulkoilmamuseoon pohdittiin. Monet taiteilijat, tiedemiehet, silmäätekevät ja yliopisto-oppineet kuitenkin kannattivat alueen säilyttämistä, mutta heitä kritisoitiin tuohon aikaan suositusta romantisoinnista. Elämä Luostarinmäellä ei kritisoijien mielestä ollut lainkaan niin idyllistä kuin puolestapuhujat antoivat ymmärtää. Vuonna 1937 Turun kaupunginvaltuusto lopulta hyväksyi alueen suojelemisen ja muuttamisen museoalueeksi.

Huonokuntoisten rakennusten entisöimiseksi 1800-luvun asuunsa tuli kuitenkin tehdä paljon töitä, kuten poistaa tapetit hirsiseinien päältä ja palauttaa avoliedet paikoilleen. Nuori maisteri Irja Sahlberg teki Luostarinmäellä elämäntyönsä ja pyrki Wikipedian mukaan ”esittämään Luostarinmäen elämän kokonaisuutena, antamaan sen asukkaista positiivisen ja elinvoimaisen kuvan kuitenkaan kauhistelematta tai peittelemättä arkielämän kovuutta.” Monet museon rakentamisessa auttaneet käsityöläiset pitivät työesityksiä museossa elämänsä loppuun saakka. Käsityötaidon päivät järjestetään Luostarinmäellä edelleen vuosittain elokuussa, ja niihin osallistuu yli 40 eri käsityöammatin harjoittajia.

museo23
Luostarinmäellä oli oma postikonttori.

museo24

museo26-horz
Ompelijattaren työnäytös.

museo28

museo25-horz
Nyörinpunojan värikkäät langat ja tupakkakaupan vaaka.

museo29

museo30-horz
Tupakkaviljelmä sisäpihalla ja tuotantotilan sätkäprässi.

museo34

museo33
Peltisiä tupakkarasioita.

museo35

Viimeinen Luostarinmäen asukas lähti vasta vuonna 1982, jolloin huoneen ja vessan asunnossaan 60-luvulta asti asunut työläisnainen kuoli. Myös Kanervon veljekset asuivat Luostarinmäellä vuoteen 1965 saakka, jolloin viimeinen heistäkin nukkui pois. Veljesten suku oli asunut talossa 1700-luvun lopulta alkaen. Nämä asunnot on kunnioittavasti säilytetty sellaisina kuin miksi ne asukkaidensa jäljiltä jäivät. 60-luvun värimaailmasta ja modernimmista tavaroista huomasi heti, että näissä huoneissa on asuttu vielä museoinnin jälkeenkin. Luostarinmäen viimeiset asukkaat saivat asua taloissaan ilmaiseksi, mutta vastineeksi heidän piti pitää aluetta kunnossa mm. talonmiehen tehtävissä toimimalla.

museo37
Leskirouvan asunto.
museo38-horz
Tämä keltaisten talojen pihapiiri oli suosikkini. Asuinhuoneet olivat selvästi kuuluneet leskille, opiskelijoille ja nuorillepareille.
museo40
Nuoren perheen ensiasunto: pieni huone, jonka seinät oli päällystetty sanomalehdillä.
museo39-horz
Luostarinmäkeläinen keittiö kantovesineen ja kauniisti koristeltu puuovi.

museo41 museo42

Minun oli ollut tarkoitus käydä museossa oikeastaan koko sen viisi vuotta, jonka asuin Turussa. Vaan kuinkas kävikään – lopulta sain aikaiseksi mennä käymään vasta pari viikkoa ennen muuttoa. Ja onneksi mentiin! Viihdyin Luostarinmäellä tuona aurinkoisena elokuun päivänä erinomaisesti. Asunnot olivat todella kauniita ja verstaat mielenkiintoisia. Pidän käsitöiden tekemisestä itsekin ja omavaraisempi elämäntyyli kiinnostaa, joten museo tarjosi melkoisen tietopaketin sekä perspektiiviä siihen, miten monta erikoistunutta käsityöläistä onkaan tarvittu niiden tuotteiden tuottamiseen, jotka nykypäivänä sen pidemmälle ajattelematta tehdään tehtaassa ja haetaan kotiin kaupan hyllyltä. Samalla kertaa vaatimattomat ja kauniit käsityötarvikkeet sekä tuotokset kuvaavat tuon ajan elämää mielestäni hienosti. Lisäksi pidin siitä, että osa taloista oli sisustettu vallinneen todellisuuden mukaisesti selvästi varakkaampien perheiden asunnoiksi, kun taas toiset olivat hyvinkin vaatimattomia asumuksia. Talojen sisällä oli lisäksi usein aivan mielettömän kaunis valo, niin kuin vanhoissa rakennuksissa usein. Mistäköhän johtuu, että uudet rakennukset eivät onnistu sellaista luomaan?

Muutamassa verstaassa oli paikalla käsityöläinen kertomassa työstään ja elämästä Luostarinmäellä yleisemmin. He vaihtoivat paikkaa muistaakseni puolen tunnin välein, jotta kävijöiden olisi mahdollista kuulla samana päivänä useammasta ammatista. Kaikki museon työntekijät olivat lisäksi pukeutuneet 1800-luvun tyyliin, mikä lisäsi autenttisuutta ennestään. Meillä oli aikaa vain kaksi tuntia ennen kuin museo meni kiinni kello 18, mikä riitti juuri ja juuri kaikkien talojen läpikäymiseen. Jos ja kun menen Luostarinmäelle uudestaan, varaan kyllä ehdottomasti enemmän aikaa menneiden aikojen tunnelman fiilistelyyn, esineiden tutkailuun ja ympäriinsä katseluun, ja sitä suosittelen myös muille.

museo43

museo44
Kellosepän verstas. Pikkutarkkaa työtä tehtiin ikkunan edessä, missä oli paras valo.

museo45 museo47

Luostarinmäki on avoinna kesän lisäksi myös joulunaikaan (28.11.2015–6.1.2016, ti–su 10–16), jolloin sinne voi mennä tunnelmoimaan kynttilänvaloa ja katselemaan (maistelusta en ole varma), millaista länsisuomalainen jouluruoka on entisaikoina ollut, tai osallistua vaikka Tapaninlaulajaisiin. Lapsillekin on tietysti omaa ohjelmaa tarjolla. Lippu maksaa aikuisilta 6 euroa (opiskelijoilta 4 e), joten museo ei todellakaan ole hinnalla pilattu. Lisäinfoa löytyy täältä. Visiittiin kannattaa yhdistää kävely viereisellä Tähtitorninmäellä, mistä aukeaa näkymä tämän päivän Turun ylle. Voisin itse lähteä käymään Turussa ihan vartavasten käsityöläismuseon takia, vaikka kaupungista tietenkin löytyy vaikka mitä muutakin kiinnostavaa. Nyt iski kyllä kova Turku-ikävä, jostain syystä nimenomaan talvista Turkua kohtaan!

In English: Luostarinmäki Handicrafts Museum, located in Turku, Finland, is an entire area of old wooden houses which are still on their original locations. The area was the only one to survive The Great Fire of Turku due its location a bit outside the city on a rocky hill, and it has an interesting history. The area was converted into an outdoor museum in 1940, and it has been awarded the Golden Apple international tourism award as the only site in Scandinavia. There are 18 small blocks and over 30 houses from late 18th century and early 19th century, decorated as apartments and craftmens’s workshops. One can find almost any imaginable craft there, from a litograph press to tobacco factory and shoemaker’s workshop. It is an atmospheric place to wonder around and get to know the crafts and lifestyles of the old times. Life in Luostarinmäki has been tough but beautiful at the same time, and I think this can be seen from the crafting items that are presented, too. I liked this museum a lot, and will definitely go back one day. It is open during summer and Christmas time, and the entrance fee is 6 euros (students 4 e). Well worth the money!

Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Luostarinmäen käsityöläismuseo

  1. Empa ole tastakaan helmesta ennen tiennyt! Kiitos postauksesta! Suomen reissun muistilista kasvaa ankaraa vauhtia taalla 🙂 Nayttaa tosiaan hienolle museolle, tavallisten ihmisten elama rakentaa aina niita kaikkein kiinnostavimpia tarinoita!

    Tykkää

    1. Totta, tuo on niin eläväntuntuinen museo, että tuntui oikeasti siltä että oli tutkimassa ihmisten koteja vuosikymmenten takaa! Tai no olihan niitä oikeitakin koteja muutama joukossa 🙂 Kantsii tosiaan käydä seuraavalla kotimaanmatkalla, mutta varmistaa aukioloajat etukäteen.

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s