The happiest day of my life

Me vietimme viime viikonloppuna ihka ensimmäistä hääpäiväämme. Sanoimme toisillemme ’tahdon’ viime vuoden syyskuussa, kuten pitäaikaisemmat lukijat ehkä muistavatkin. Varsinainen vihkiminen oli melko koruton tilaisuus Turun maistraatissa myös ravintolalounaan seuraamana, joten halusimme järjestää myöhemmin hääjuhlat avioliittomme ja rakkautemme kunniaksi. Niitä sitten tanssittiin elokuun ensimmäisenä päivänä Turun saaristossa, tarkemmin sanottuna Kustavin Kaurissalossa.

make1
SONY DSC

ze8
SONY DSC

Itätalon talonpoikaiskartanolla (aiemmalta nimenltään Österåsta lyhentynyt Istro) on värikäs ja monivaiheinen historia. Istro on aikoinaan ollut yksi saariston suurimmista tiloista, toimien merenkulun ja kaupankäynnin keskuksena muinaisten merenkulkureittien risteyskohdassa. Alueella on ollut asutusta 600-luvulta alkaen, mutta varhaisista vaiheista tiedetään vähän. Keskiajalla tila toimi piispantalona ja 1500-luvulla siitä tuli Louhisaaren Flemingien metsästysmaja. Flemingit olivat yksi maamme merkittävimmistä aatelissuvuista – ehkäpä nimi Klaus Fleming soittelee kelloja (muutenkin kuin kaimansa, Radio Rockin juontajan, kautta). Heiltä tila siirtyi Ruotsin kruunulle kuuluneen aarrekätkön merestä nuottaamalla äkkirikastuneelle Östermanien suvulle. Aarre oli upotettu mereen sen suojelemiseksi Kristian Tyrannilta, ja siihen kuului jopa itse kuninkaan kruunu. Tottakai moisen kadotetun aarteen löytäjä sai ruhtinaallisen palkkion. Östermanit rakennuttivat tilalle mm. nykyisen päätalon ja graniittinavetan.

aamu4  aamu6 aamu5aamu7

Vanha rakennuskanta on pitkälti tuhoutunut, mutta hieno 1700-1800 -lukujen pihapiiri on jäänyt jäljelle. Sekin on tosin kärsinyt rappiosta; rakennukset ovat seisoneet rapistumassa vailla käyttöä, päärakennus on palanut sisältä ja tilan maa- sekä vesialueita on vuosien saatossa myyty pois. Nykyiseen omistukseensa Itätalo siirtyi 2000-luvun alussa, jolloin alkoi korjaamisen kausi: tilaa kehitetään koko ajan perinteitä kunnioittavaksi toiminnalliseksi keskukseksi, jossa esim. luonto- ja puutarha-alan, ravitsemusalan, rakentamisen, taiteiden, käsityön tai sosiaalisten ja hoitoalojen parissa työskentelevät ihmiset voivat kohdata. Tällä hetkellä tila toimii ainakin B&B:na, kurssikeskuksena, taiteilijaresidenssinä, galleriana ja juhlapaikkana – sekä omistajien kotina. Siellä on majoitettu joogakursseja, ja kiipeilyryhmiä; tilaa uudelleenrakennetaan ekoarkkitehtuurin hengessä ja keittiössä valmistetaan kasvis- ja raakaruokaa. Itätalo on suojeltu kohde ja sen kyljestä alkaa myös Topenginleijan luonnonsuojelualue. Tilalla asustaa ihmisten lisäksi kissoja, vuohia, lampaita ja hellyyttävän piikikäs Mirkku-possu. Täältä voit lukea lisää Itätalosta.

SONY DSC
sara3-horz

ze2
Päätalon sali.

ze6-horz

Luonnon keskellä, meren läheisyydessä sijaitsevaa idyllistä ja historiaa henkivää Itätaloa kauniimpaa ja meille sopivampaa paikkaa ei olisi voinut hääjuhlien näyttämöksi toivoakaan. Tilat olivat juuri sopivat noin 50 hengelle, ja talo pystyi järjestämään loistavaa kasvisruokaa loihtivan kokin huolehtimaan ruokapuolesta. Häämme olivat siitä erikoiset, että lapsia ei ollut paikalla yhtäkään – kaikkien paikalle päässeiden sukulaisten lapset kun ovat jo (lähes) aikuisia, ja läheisistä kavereistamme kellään ei ole vielä muksuja. Toisaalta ihan hyvä, jotta kaikki saivat keskittyä täysillä juhlatunnelmaan. Portugalista olivat myös saapuneet paikalle Zén vanhemmat ja kolme kaveriaan, mikä oli etenkin sulhasen kannalta huippujuttu. Vieraatkin varmasti nauttivat eksoottisista suomalaisista häistä!

Me saimme itsellemme kartanon hienoimman huoneen boheemin antiikkisesti sisustetusta päätalosta, ja vieraat pääsivät majoittautumaan kuka minnekin – palvelusväen entisiin huoneisiin, aittaan, viljalaariin, asuntovaunuun tai pihanurmelle pystytettyyn telttaan. Viljalaarimajoitus oli niin persoonallisen tunnelmallinen, että olisin melkein halunnut nukkua siellä itsekin kavereiden seassa.

aamu8

aamu9
Viljalaariin rakennettu telttahuone.

aamu10
SONY DSC
ze3

Juhlat alkoivat tietysti tervetuliaismaljoilla, vieraiden esittäytymisellä toisilleen ja parilla maljapuheella. Tippahan siinä tuli linssiin liikuttavia sanoja kuunnellessa. Melko pian siirryttiin tallin ylisille varsinaiseen juhlatilaan, ja käytiin hääaterian kimppuun. Tarjolla oli ihania salaatteja, tapaslajitelma, kasvispihvejä, uusia perunoita, tofupaistosta, marinoitua seitania ja tuoretta leipää levitteineen. Kyllä kelpasi! Lihansyöjille olimme päättäneet tarjota lisäksi savulohta, jotta kenenkään ei tarvitsisi nyrpistellä nenäänsä kasvisruoan edessä. Yleisnirso pikkuveljeni söi pelkkää leipää ja tädin lihakarjaa työkseen kasvattava mies taisi siirtyä myöhemmin oman makkarapakettinsa ääreen, mutta suurin osa kehui että ruoka oli todella hyvää. Loistotilaisuus hälventää ihmisten ennakkoluuloja kasvisruokaa kohtaan siis. Sää oli aluksi pilvinen ja viileähkö, mutta melko pian aurinko tuli esiin pilvien takaa ja lämmitti juhlakansaa ihanasti iltaan saakka.

fanni3

sara15-horz

Morsiuskimppuni oli itse tienvarren luonnonkukista ja saniaisista valmistettu. Samoin juhlatilan pöydät oli koristeltu valkoisilla pöytäliinoilla, merikivillä ja itse keräämillämme luonnonkukilla, jotka oli laitettu esille sinisiin lasipulloihin. Olen vuosien varrella keräillyt niitä sisustuselementeiksi, mutta ne eivät ole päässeet käyttöön vähään aikaan. Penkit ja pöydät olivat koottavaa mallia ja melko huterat – ne toimivatkin hyvin jännitysmomenttina. Tallin ylinen on normaalisti galleria, ja seinänvierustoille olikin ripustettu upeita maalauksia, jotka sopivat hyvin tunnelmaan. Esillä oli myös pronssisia norppaveistoksia, joista osan jätimme koristamaan juhlapöytiä. Niitä olisi tehnyt mieli rapsutella, niin söpöjä olivat! Norppien lisäksi juhlavieraita viihdyttivät ruokailun aikana hääbingo ja sen jälkeen tietovisa, joiden designista vastasin ihan itse – toki sain inspiraatiota ja ideoita netistä. Lisäksi pöytiin oli jaettu valkoisia maalitusseja, joilla vieraiden oli tarkoitus kirjoittaa viestejä sileisiin kiviin. Ne toimivat vieraskirjana, sillä ihanat kivet kerättiin lopuksi säilöön isoon lasipurkkiin. Nyt se tönöttää olohuoneen lipaston päällä muistuttamassa meitä tuosta ihanasta päivästä ja ihmisistä, joiden kanssa sen jaoimme.

ze4

fanni1-horz
SONY DSC
sara8-horz

Huomattiin vasta jälkeenpäin, että olisihan nuo verhot voinut vähän keskitetymminkin ripustaa – no, ei haittaa!

Tsekin vaihto-opiskeluaikana elämäämme tulleet ystävämme Niina ja Rita kertoivat hulvattomalla tyylillä ja kahdella kielellä, miten meidän rakkaustarinamme sai kaksi vuotta sitten alkunsa. Tyttöjen esitys kirvoitti aikamoisia naurunremakoita, ja hääparia himppusen myös nolotti! Mummu ei ainakaan arvostanut tarinoita huimapäisestä tyttärentyttärestään, joka lähti päähänpistosta vuoristovaellukselle jonkun juuri tapaamansa portugalilaispojan kanssa. Taisi sittenkin osua turhan likelle, sillä enpä minäkään tätä minuna kirjoittelisi ilman erästä mystistä 60-luvun alun telttailuretkeä!

ze1-horz
Polkaisin eka!

ze9

Halusimme hääkakuksi jonkun oikeasti herkullisen kuohkean kakun, joten päädyimme pyytämään kokilta mansikkaista brita-kakkua. Sitä ei voinut torniksi koota, mutta siitä huolimatta kakku oli kaunis ja mikä tärkeintä, varsinkin hyvänmakuinen. Nam! Kakunleikkauksessa melkein kaaduimme nurin, mutta sainpas polkaistua ensin!

SONY DSC
SONY DSC

make2

ze5
Trampoliinikin oli käytössä illan aikana, vaikkei lapsia paikalla ollutkaan. Kaikille lapsenmielisille!

sara18-horz
SONY DSC

Ihana pihakeinun gangsterikerho! Miten voikin pariskunnilla olla noin samanlaiset hiukset, haha!

ze7fanni5-horz

Häävalssi haluttiin tanssia ja mielellään oikein perinteisten maalaishäiden tyyliin, vaikka kumpikaan meistä ei ole mikään parkettien partaveitsi – Zé valssasi ekaa kertaa ikinä omissa häissään, mutta tuo kaikki mahdolliset urheilulajit handlaava mieheni hoiti tietysti homman kunnialla kotiin! Kappaleeksi valikoitui iki-ihanan Tapio Rautavaaran Häävalssi. Toisena biisinä soi Frank Sinatran I Can’t Take My Eyes Off You. Olihan se nyt aika hieno kokemus, tanssia rakkaansa kanssa vanhalla tallinvintillä tärkeimpien ihmisten katsellessa. Vaikka olimme olleet jo lähes vuoden naimisissa, oli silti sellainen liikuttava olo että nyt tämä sielunkumppanien liitto vasta kunnolla sinetöitiin, ja tästä lähtien teemme parhaamme elääksemme loppuelämämme onnellisina yhdessä.

aamu3OLYMPUS DIGITAL CAMERAfanni4

Juhlat jatkuivat iskän Butugihvel Boodie Bandin säestämällä tanssimisella ja twistaamisella, rennolla oleskelulla, viereisen rakennuksen väentupaan katetulla iltapalalla, vapaaehtoisella saunalla ja bändin lopetettua soittonsa setäni vetämällä karaokella. Pikkutunneilla pidot vaan paranivat kun väki väheni, ja lopulta istuimme auringon noustessa tallin edustalla laulamassa lisää ja kumoamassa loppujakin viinejä – oluet ja siiderit kun olivat loppuneet jo pari tuntia sitten! Sulhanen oli ollut jo muutaman tunnin sikeässä unessa kun morsiamensa vihdoin kömpi pehkuihin väsyneenä mutta onnellisena.

aamu1

aamu2

Kuvat on haalittu oman kamerani lisäksi sieltä täältä, ihmisiltä jotka lähettivät niitä meille. Kiitos Sara, Fanni, appiukko-José ja Markku-eno! Isoin kiitos kuitenkin rakkaille vanhemmilleni, joita ilman näitä juhlia ei olisi saatu järjestettyä lainkaan – tai ainakaan läheskään tässä mittakaavassa ja vähäisellä työllä. Postaan myöhemmin vielä ihanan ja taitavan Enyan ottamia hääpotretteja ja tunnelmakuvia juhlista – nämä olivat siis vain maistiaisia!

In English: We have been married already a year, but celebrated our wedding only on the 1st of August. The feast was situated in a historical and idyllic old manor of Itätalo on Kustavi island, and we couldn’t have wished for anything better for a wedding. The chef was preparing delicious vegetarian food and a perfect cake, and we were so happy to spend a day with the most important people around us in a relaxed atmosphere. We were listening to touching speeches, playing wedding bingo, had a quiz, open mic and a trampoline to amuse our 50 or so guests. We had decorated the space with white textiles, natural flowers, stones, and lamps. My bridal bouquet was also self picked from the roadside. The ”guest book” was written on smooth sea stones that were collected in a glass jug afterwards. Later in the evening we had my father’s band playing and my uncle arranged a karaoke for the rest of the night. What a perfect day it was –  we definitely had a blast!

Advertisements

14 kommenttia artikkeliin ”The happiest day of my life

  1. Voi, ihana tarina teidän häistä! Tai ensimmäisen hääpäivän juhlista, miksi sitä nyt sitten sanottaisiin 🙂

    Meilläkin oli ”tylsät” maistraattihäät viime vuonna, nyt järjestetään ensimmäisenä hääpäivänä kuun lopussa sitten pienet juhlat kavereille. Ei mitään prameeta, mutta haluttiin kuitenkin hieman kestitä tuttavia ja vuokrattiin tila yhdestä rokkibaarista juhlia varten. Samaan syssyyn menee sitten valmistumiset ja synttäritkin.

    Tykkää

    1. Rokkibaari, onpa just teidän kuuloinen paikka pitää juhlat! On se kuitenkin kiva edes jonkunmoiset kekkerit järkätä edes jälkikäteen, niistä jää niin paljon paremmat muistot kuin maistraatin vähän vaivautuneesta ”seremoniasta” 😀 Onnea tulevan hääpäivän johdosta jo etukäteen! Meillä olis vielä yhdet häät tulossa, kun pitäähän nyt Portugalissakin vielä juhlia… No ei valittamista, ja häämekostakin sain punkkutahrat poistetuksi, eli kyllähän toiset juhlat siinä puvussa vielä kelpaa vetää!

      Tykkää

  2. Voi että, miten ihanat kauniit tunnelmalliset ja teidän näköiset juhlat! <3<3 Toi paikka on ihan mielettömän kuuloinen telttoineen ja tramppoineen. Onnea hääpäivän johdosta! ❤

    Tykkää

  3. Vauuuu! Aivan upea paikka! Turun saaristossa on tunnelmaa! Ja paljon (myöhästäynyttä) onnea teille vuosipäivän täyttymisestä :’) Tää on semmonen postaus että jos joskus on paha mieli niin voi tulla tänne ihastelemaan rakkautta ja maalaisidylliä!

    Ja siitä Valko-Venäjästä, ne ongelmat eivät vielä loppuneet… 😀

    Tykkää

    1. Olipas super ihanasti sanottu!! 🙂 Saaristo on kyllä yks iso upea maalaisidylli!

      Hehe, joo voin kuvitella että lisää byrokratian hammasrattaaseen liiskautumista on vielä edessä! Onnea matkaan 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s