Bussinvaihto kylässä, jossa kadut päättyvät Atlanttiin

Furnasista ei mene suoraa bussia Nordesteen, vaan bussia täytyy vaihtaa pohjoisrannikolla Maian kylässä (tai Lombinha da Maiassa, jossa ei välttämättä ole mitään nähtävää). Meillä oli bussia odotellessa pari tuntia aikaa tutustua nimensä Inês da Maialta, aatelisnaiselta joka ensimmäisten joukossa oli asuttamassa tuota tyrkyisen Atlantin rantaan koverrettua poukamaa, saaneeseen rannikkokylään. Menimme ensin syömään aamupalaa niin perinteiseen portugalilaiseen tascaan kuin olla ja voi. Tilattiin juustotoastit, yksi galão ja yksi Ucal, niin kuin maan tapoihin kuuluu, ja nautittiin melko epäterveellisestä aamiaisesta ihan ajan kanssa.

maia1

maia2

Leipuri on käynyt oven takana.

maia3

Maian maaperä on hedelmällistä ja kyläläisten takapihoilta näytti olevan kelpo sato tulossa.

maia4

maia5

Kiertävä vaatekauppa.

maia6

Katu päättyy Atlanttiin.

maia7maia8maia9maia10maia11maia12

maia13

Jylhää São Miguelin rantaviivaa.

maia15maia14maia16maia17

maia21maia18

maia22maia24maia25-horzmaia27

Oli laskuvesi. Jätettiin rinkat portaisiin ja käytiin tutkimassa, miltä Azorit näyttävät mereen työntyvän laavakiviniemen kärjestä käsin. Se maailma oli aivan erilainen mitä Furnasin sauhuavat kraaterijärvet tai rehevät kukkulat. Karu, suolainen ja auringon lämmittämä. Hiljainen myös, sillä saimme aivan rauhassa olla, fiilistellä pieniä tyrskyjä ja vihreällä verhottuja rantajyrkänteitä.

Azoreilla valtameri on koko ajan läsnä. Sen voi nähdä jokaiselta kukkulanhuipulta, ja jokaisen niemen kärjestä aukeaa sama rannaton avaruus. Väittävät tosin, että erityisen hyvällä säällä voi ehkä nähdä lähimmän naapurisaaren siintävän horisontissa, mutta itse en nähnyt siellä mitään muuta kuin vettä. Meren läheisyyden myös aistii joka puolella, vaikkakaan ei ehkä rehevissä metsissä. Kenties se on se puhdas meri-ilma.

maia28-horz

maia29

Maitotonkat lastattu.

maia30-horz

Maian piskuinen hiekkaranta, josta olisi voinut pulahtaa uimaan.

maia26

maia33

Katoliset juhlat tulossa, ja kirkko on puettu juhla-asuun.

maia34

Loppubonuksena vielä maistiainen siitä, millaista elämysmatkailua pelkkä bussissa istuminen jo on. Kuva on jostakin väliltä Maia – Nordeste.

In English: When going from Furnas to Nordeste, we had to change buses in Maia. It was a village overlooking the Atlantic ocean, carved into the green coastline. We had two hours for getting to know the place, so after having breakfast in a very traditional tasca, we went to explore a small cape consisting of volcanic rocks and walked around the picturesque village. It was a whole different world than the serene lake of Furnas or the lush forests – rugged, salty and warmed by the sun. It is funny how in Azores you can always sense the vast ocean being close by, even when you cannot see it (and often you actually can). My guess is that it’s the fresh yet slightly salty and humid air.