Pukkipalon ikimetsä

Pohjoisen suoluonnon lisäksi Kurjenrahkan kansallispuisto tarjoili meille elokuussa myös annoksen ikimetsää. Olin odottanut sukeltavani samanlaiseen hämyiseen maahismetsän tunnelmaan kuin viime syksynä Seitsemisen Multiharjulla, mutta Pukkipalo ei ollutkaan aivan luonnontilainen, vaan suurimmat puut on 1900-luvun alussa kaadettu ja metsään on kaivettu ojia. Silti Pukkipalo on saanut kasvaa rauhassa lähes sata vuotta ja se pitää hallussaan Varsinais-Suomen komeimman aarniometsän titteliä.

pukki1

pukki3
Puiden hautausmaa. Lieko joku pistiäinen käynyt syöpöttelemässä?

pukki2pukki4-horz pukki5 pukki6   pukki10

pukki8
Luonnon oma taideteos. Tuo kärpänen ei kuitenkaan tainnut olla asialla.

pukki9-horzpukki11 pukki12

Pukkipalon läpi kulkee noin kilometrin mittainen luontopolku. Reitille osuu metsän lisäksi puroja ja pieniä suoalueita, ja sivuaapa reitti laakeampanakin avautuvaa suomaisemaa. Me talsimme luontopolulle ensin parkkipaikalta metsäteitä ja polkuja pitkin, joten matkaa kertyi yhteensä viitisen kilometriä. Sammalmatot ja puiden lävitse siilautuva alkuillan kultainen valo lumosivat minut aina pieneksi hetkeksi kerrallaan, niin että jäin poikien harppomisvauhdista ihan kunnolla jälkeen ympäriinsä ihastellessani ja valokuvaillessani. Myös kaarnakuoriaisten taideteoksia puiden rungoilla piti jäädä ihastelemaan.

pukki14 pukki15  pukki17 pukki16pukki18

Luontopolun loppupäässä, kallion laella on notskipaikka, jonka penkkeihin on tällä kertaa ihminen kaivertanut ihan mielettömän kauniita, kalliomaalaus-tyyppisiä kuvia, jotka tuntuvat kertovan tarinaa, jonka jokainen voi itse kuvitella omanlaisekseen. Penkillä istuessa voi tähystellä puiden takana avautuvalle suolle.

pukki19 pukki20 pukki24

pukki21
Lievästi heinittynyt kärrypolku.

pukki22 pukki23  pukki25

Takaisin autolle kävellessäkään ei pystynyt lopettamaan sen ihanan valon fiilistelyä. Kai sitä vain tiesi, että päivät lyhenevät jo ja auringonpaistetta on syytä tallettaa talven varalle, edes kameran muistikortille. Viime talvena täällä Jyväskylässä paistoi kuulemma aurinko yhteensä 18 tuntia. Siis 18 tuntia – koko talvena! Täytynee kaivaa se D-vitamiinipurkki kaapin perukoilta. Nyt lähden polkemaan portugalin tunneille, adeus!

In English: Pukkipalo primeval forest has a nature trail that takes the wanderer through moss-floored forests almost one hundred years old, tiny bogs, art works of bark beetles and magical light that makes the nature shine golden. It is the most impressive old forest of southwestern Finland and belongs to Kurjenrahka National Park, but it’s not as well-preserved as its cousin Multiharju primeval forest in Seitseminen National Park, which completely blew my mind last fall. It would be a hard task to take over that place in my heart – a good try though! I couldn’t stop taking photos of flowers bathing in the setting sunlight. It was good to store it a bit though, since last winter Jyväskylä got a total of 18 hours of sunlight – during the whole winter. Now I’m off to my Portuguese lessons, adeus!

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Pukkipalon ikimetsä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s