Pahamaineinen Patarei

Vatsanpohjassa kipristeli pieni jännitys, kun astuin Tallinnan Keskusvankilan, Patarein, porteista sisään. Viime kerralla olin ryöminyt takaportin alitse jättäen lumiseen maahan jalanjäljet, mutta tällä kertaa ei tarvinnut kuikuilla olan yli, näkikö joku. Vihdoinkin pääsisin tutkimaan tätä pahamaineista vankilaa myös sisältä käsin. Patareissa pääsee lipun ostettuaan liikkumaan vapaasti, jolloin paikkojen tutkimiseen voisi uppoutua tuntikausiksi, mutta toisaalta opastettu kierroskin voisi olla mielenkiintoista kuultavaa.

pata1 pata2 pata3 pata4

Linnoitukseksi rakennetun Patarein vankilaura alkoi vuonna 1919. Kun minä asuin Tallinnassa vuosituhannen vaihteen jälkeen, vankila oli vielä käytössä. Vankeja alettiin siirtää muihin laitoksiin vasta vuonna 2002, ja vuonna 2004 vankila tyhjentyi lopustakin toiminnasta. Sen jälkeen se on ollut hylättynä, ja tänä päivänä alue toimii museona ja kulttuuripuistona.

pata6-horz
Vasemmalla hirttohuone, joka todisti viimeistä teloitusta vuonna 1991.

pata17pata9-horz pata18pata19

Taiteilijat ovat maalanneet ja pystyttäneet Patareihin toinen toistaan hienompia teoksiaan, mutta tavallaan ne ovat pois paikan alkuperäisestä tunnelmasta, jota tällainen urbaani löytöretkeilijä haluaisi mahdollisimman muuttumattomana kokea. Paikan kolkkoutta ja karmivuutta ei silti pääse edes taideteosten avulla pakoon, sen verran vahvana aavemainen tunnelma leijuu vankilan pölyisillä käytävillä. Hirttohuoneen kumoon potkaistu tuoli ja ruostunut kattokoukku muistuttamassa köyden paikasta, vartijankopit ja piikkilanka-aidat, lehtileikkeet sellien seinillä, 16 sänkypaikkaa yhteen huoneeseen ahdettuna, HIV-valistustaulut ja klaustrofobinen pimeä eristysselli.

pata13-horz pata20pata15-horz     pata22

Rapisevat seinämaalit eivät ainakaan vähentäneet ajatuksia siitä, miten kylmä vangeilla on talvisaikaan varmasti ollut kivilinnoituksen sisällä. En tiedä onko ulkoselleissä pidetty vankeja muuten kuin happihyppelyillä, mutta voin kuvitella että niissä on saattanut olla pakkasella jopa lämpimämpi kuin sisällä. Kylmät väreet kiirivät pitkin omaakin selkärankaa ja sain itseni kiinni ajattelemasta kummituksia useammankin kerran. Kuinkakohan moni Neuvostoliiton aikaan teloitettu vanki on kuollut syyttömänä? Vankien olot eivät muutenkaan ole olleet kummoiset. Vaikea kuvitella, että tuolla on laskettu tiilenpäitä vielä reilut kymmenen vuotta sitten.

pata23 pata25

pata31-horz
Seinien lehtileikkeet muistuttavat elämästä pikkiriikkisessä sellissä.

pata34

pata33-horz
Wc omassa sellissä vaikutti olevan luksusta, ja sekin pelkkä matalalla seinällä eristetty nurkkaus.

pata37 pata38

pata40
Neuvostoliitonvihreää ja -pinkkiä luomassa iloista tunnelmaa?

pata41 pata42 pata44

pata46
Tämä on ilmeisesti ollut vankilan kirjasto.

pata48 pata49  pata51-horz

Toiset huoneet olivat avaria kuin mitkä, ja toisiin oli keskitysleirimäisesti sullottu ties kuinka monta korroosiosta kärsinyttä kerrospunkkaa. Tuli todellakin Auschwitz mieleen.

pata50pata55pata52-horz  pata56 pata58

Aika oli kortilla, joten jouduin juoksemaan sokkeloisilla käytävillä pää kolmantena jalkana ja silmät lautasenkokoisina valokuvaten kuin hullu, enkä luultavastikaan ehtinyt koko vankilaa edes kiertää. Tänne on ehdottomasti tultava vielä takaisin, jotta ehtii kierrellä ja tutkia nurkkia aivan rauhassa sekä katsastaa myös vankilamuseon. Ampumahuonekin jäi minulta näkemättä, mikä vähän harmittaa. Kai se oli piilotettu jonkin labyrinttikäytävän perimmäiseen nurkkaan. Jos jotain positiivista pitää tästä karmivasta paikasta sanoa, niin Patarein kalterein lukituista ikkunoista suodattui sisälle usein aivan mielettömän kaunis valo, niin kuin hylätyissä rakennuksissa usein. Ottamistani valokuvista ehkä huomaa, että sitä fiilistelin useampaankin otteeseen. Joka tapauksessa paikka on hyvää vastapainoa Tallinnan hemmotuksille (keksinpä uuden sanan!), joita sieltä usein taidetaan lähteä hakemaan.

In English: The last inmate left Patarei as late as 2004 – until then, this place served as Tallinn central prison. I could have spent hours and hours wandering the labyrinth-like corridors and imagining the everyday life going on inside the guarded walls. It was a tough place without comfort, and probably cold as hell in wintertime. It reminded me somewhat of the concentration camps I have visited. There were even hanging and shooting rooms open for public, but I only managed to find the first one. I was in kind of a hurry, and couldn’t spend as much time in the prison as I would have wanted – so a second visit to this different must-see sight will take place someday.

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Pahamaineinen Patarei

  1. Oi, tämä oli varmaan yksi mielenkiintoisimmista postauksista koskien Patareita, mitä olen lukenut! On muuten ollut omallakin to do-listalla jo useamman vuoden ja siltikin olen onnistunut sen aina Tallinnassa käydessä unohtaa.. Pakko jossain vaiheessa ihan jo vain tämän takia sinne mennä, ihan uskomattoman kiehtova (ja kaunis!) paikka. *__*

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista, se piristi päivää! 🙂 Todellakin käymisen arvoinen paikka! Se on onnistunut säilyttämään aavemaisuutensa ja alkuperäisen fiiliksensä tosi hyvin, vaikka onkin nyt museokäytössä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s