Uinuva Castelo Branco

Melkein unohdin, että mulla oli vielä viimeiset viime Portugalin-reissun kuvat jemmassa. Olen viime päivinä lukenut kirjastosta lainaamaani Rita Dahlin ”Tuhansien portaiden lumo – kulttuurikierroksia Portugalissa” -kirjaa ja uppoutunut sen sivujen lomassa omiin muisteloihini paikoista, joissa on tullut käytyä. Kirjasta saa muuten paljon tietoa portugalilaisista taiteilijoista ja maan historiasta, mutta myös hyviä vinkkejä kiinnostavista kohteista, joita ei opaskirjoista välttämättä löydä. Lisäksi tykkään tavallisten ihmisten tarinoista, joita on ripoteltu kirjan sivuille. Huomaa kyllä, että teos ei enää ole aivan tuore – siellä jopa esiintyy optimismia taloustilanteeseen liittyen.

castelo1
”Lembraivos de mim” – ”Muista minut”

castelo2 castelo310castelo4  castelo7 castelo5castelo8

Castelo Branco oli kaikessa talvisen iltapäivän uneliaisuudessaan tosi viehättävä paikka. Mun sydämeni sykkii kaikelle tuolle rosoiselle kauneudelle ja rapistuneisuudelle, mutta niin se sykkii myös puhtaanvalkoisten seinien ja punatiilisten kattojen yhdistelmälle, mukulakivikatujen yllä heiluville täysille pyykkinarullisille, kotiinsa juokseville lapsille ja tietysti horisontissa siintäville vuorille. Maurilainen linnakin kohosi kaupungin paraatipaikalla, mutta pari sellaista on jo tullut nähtyä, joten väliin jäi.

castelo9 castelo11 castelo12    castelo614castelo15castelo13

Huomenna olen taas maassa, josta on melko lyhyen ajan sisällä tullut minulle yllättävänkin rakas toinen kotimaa, jonne pääsystä haaveilen lähestulkoon päivittäin – sellainen henkilökohtainen paratiisi, vaikka aika kaukana siitä se todellisuudessa monille onkin (minusta kuitenkin tuntuu, että puolet portugalilaisista pitää itsekin maataan paratiisina ja puolet köyhyysloukkuna, josta pitäisi päästä pois elämään parempaa elämää). Siellä sitten kumminkin olen – en Castelo Brancossa, vaan Lissabonissa. Aiotaan lauantaina mennä ensin rannalle (heihei vaan Suomen sateet, Sesimbraan on luvattu oikein passelit 28 astetta) ja illalla ajaa pääkaupunkiin syömään ja ulos Bairro Altoon. Asuin Lissabonissa koko viime kesän, mutta en kertaakaan käynyt ulkona Bairro Altossa, pelkästään kerran Alfamassa juhannuksen aikaan. Kai se Bairro Altonkin yö nyt pitää ainakin kerran kokea, vaikka Zé sanoikin ettei ole ikinä nähnyt törkyisempää paikkaa. Nyt hipsin pakkaamaan loputkin kamppeet, saa nähdä koska ehdin seuraavaksi palata blogin pariin.

Nauttikaa heinäkuusta, missä ikinä sitä vietättekään!

In English: Castelo Branco was sleeping on the winter afternoon I visited the town, but it still appeared to me as a quiet and fascinating place. My heart beats for all that jagged and decayed beauty, but it also beats for the combination of pure white walls and red tiled roofs, full clotheslines hanging above the narrow cobblestone streets, running children, and of course for the mountains in the horizon.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s