Forodhani Food Market

Oon kyllä ollut ihan käsittämättömän laiska näidän Sansibar-kuvien kanssa. Viisi kuukautta kotiinpaluusta, enkä vieläkään ole saanut eetteriin läheskään kaikkia niitä tarinoita, joita haluaisin kuukauden mittaiselta reissulta kertoa. No, puretaan pakkaa pikku hiljaa, eipä tässä ole mikään kiire saati sitten uusia Afrikan-matkoja tiedossa, joten hidastempoinen fiilistely on varmaan ihan hyväkin lähestymistapa. Kertokaa toki, jos olette toista mieltä (tästä tai mistä vaan)! Mulle on kuitenkin jokseenkin helpompaa kertoa reissuista, joilla siirrytään tasaisin väliajoin paikasta toiseen, mutta tällaisen lyhytaikaisen ulkomailla asumisen kuvaaminen tuntuu hankalammalta, kun samoja asioita tekee useasti monta kertaa, niistä tulee jopa rutiineja, ja blogipostaukset on helpompi hahmottaa pikemminkin aiheittain kuin reissujutuille tyypillisessä matkapäiväkirjamaisessa aikajärjestyksessä. Viime Sansibar-postauksessa tarinoin Stone Townin kattoterasseista, joten jatketaan samalla hedonististen nautintojen linjalla, nimittäin auringonlaskun värjäämien ja ruuantuoksuisten muistojen parissa!

foro5foro6foro7foro9

Kivikaupungissakin on biitsi, ja vieläpä yllättävän siisti sellainen. Se muuttui aina iltaisin yhdistetyksi kuntosaliksi ja jalkapallokentäksi, kun paikalliset pojat kokoontuivat rannalle pelaamaan, bodaamaan tai vaikka treenaamaan akrobatiaa. Tytöt lähinnä istuivat rantahiekalla tai kahlasivat vedessä – kaikki vaatteet visusti päällä. Itse en ehkä tällä rannalla uimaan menisi, sillä kaupungin viemäriputket laskevat takuuvarmasti jonnekin lähistölle. Siellä rannalla kuitenkin kävelin jalkapalloja väistellen varpaat hiekassa ja auringonlaskun sävyjä itseeni imien. Mietin, että on aika onni olla täällä joulukuisen, lumettoman Suomen sijaan.

foro8foro10

Rannalta voi nälän tullen siirtyä viereisille Forodhanin puistossa joka ilta järjestettäville ruokamarkkinoille, missä tulikin käytyä melkein joka ilta. Markkinat ovat siitä erityisen kivat, että paikalla ei ole pelkästään turisteja, vaan myös paikalliset perheet kokoontuvat puistoon syömään illan pimetessä. Tarjolla on kaikenlaisia paikallisia suolaisia ja makeita herkkuja merenelävistä vastapuristettuun sokeriruokomehuun. Grillatut liha- ja kalavartaat tosin vaikuttivat siltä, että samat vartaat seisoivat pöydillä illasta toiseen, joten olisin ehkä hieman varovainen niiden kanssa.

foro1   foro13       foro11

Kasvissyöjällä ei onneksi ollut huolta ainesten tuoreudesta, vaan sain syödä rauhassa paikan päällä valmistettua urojo-keittoa, jota myös Sansibar mixiksi kutsutaan. Siinä vihreään mangoliemeen on heitetty sekaan mm. kikhernepalluroita, jotain toisia uppopaistetun oloisia palluroita, perunanpaloja, kassavasipsejä sekä keitetty kananmuna, ja soppa kootaan tilauksesta. Kertoo jotain, etten ikinä ehtinyt ottaa urojolautasestani yhtäkään kuvaa, kun kaikki oli jo heitetty huiviin. Olisiko lihaton ”bila nyama” versio maksanut noin 75 senttiä. Propsit myös siitä, että muovikipot eivät olleet kertakäyttöisiä, vaan ne piti palauttaa soppatädille. Toinen vakioateriani oli euron maksanut ja muurikkapannulla paistettava kasvis-juustotäytteinen Sansibarin pizza, joka muistutti kyllä enemmän pasteijaa tai piirasta kuin oikeaa pizzaa. Niitä sai vaikka minkälaisilla täytteillä. Grillikojut eivät olleet hinta-laatusuhteeltaan niin hyviä, joten niiden antimia en maistellut.

foro2foro12  foro14

Kuukauden mittaisella reissulla muodostui iltarutiiniksi käydä markkinoilla haukkaamassa iltapalaa ja suunnata sitten yksille rantaviivaa lähentelevään Livingstone-kuppilaan. Sen terassialueella voi etsiä paikan suuren puun alta, upottaa varpaat rantahiekkaan ja kuunnella aaltojen ääntä Afrikan sametinpehmeää ja -mustaa yötä kynttilänvalossa fiilistellen. Aika täydellistä. Paikassa on usein myös livemusiikkitarjontaa ja itsekin osuin paikalle kuuntelemaan perinteistä musiikkia en-nyt-muista-mistä, mutta sormipianoa siinä soitettiin ja rytmit olivat mukaansatempaavia.

foro4
Kilimanjaron sijasta tuli välillä nautittua myös Stoney Tangawizi -inkiväärilimpparia.

foro3

In English: Must-see in Stone Town: a sunset walk on the town’s beach which in the evening turns into a combined soccer field and a gym of local boys, and Forodhani Food Market with all those Zanzibari flavours (my favourites were urojo-soup and Zanzibar pizza – so delicious and cheap!). After eating I usually went to enjoy the velvety African night at Livingstone beach terrace. If listening to the waves and looking into the candlelight is not enough, the place often has live music shows as well.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s