Riehakkaasta kepeydestä

Tiedättekös sen usein matkalla tien päällä ollessa iskevän fiiliksen, että kaikki mahdolliset mahdollisuudet on auki ja juuri se oma elämä on siisteintä ikinä?

kor1    kor6 kor3kor4kor2 kor7

Se fiilis on nimenomaan riehakas, ja mulle tuli sellainen eilen paikassa, jossa sitä vähiten odottaisi, nimittäin Mäkkärissä! Kyseisessä lafkassa ruokailut yli 10 vuoden ikäisenä voi mun kohdalla laskea yhden käden sormilla, ja olen ihan tietoisestikin vältellyt koko paikkaa niin kauan kuin olen mistään mitään tiedostanut. Mutta eilen oltiin juuri astumassa ulos Tampereelta tulleesta ja Turun linja-autoaseman laiturille pysähtyneestä bussista, kun saatiin päähämme mennä testaamaan kyseisen puljun kasvishampparit. Ja sitä keskinkertaista pikapullaa mussuttaessa se olo sitten iski: voi vitsi, mitä kaikkea elämässä voikaan tehdä! Olin luultavasti juuri tehnyt onnistuneen kapinan itseäni ja periaatteitani vastaan tilaamalla mäkkiruokaa, ja tunsin murkkuikäisen kuplivaa ja uhmakasta elämänriemua. Ja keveyttä, sellaista riehakasta kepeyttä! Yöpyöräily kotiin sateen jälkeen kesältä tuoksuvilla kaduilla vain voimisti fiilistä.

kor5kor8 kor10kor9

Ja sitten mulle valkeni, että nimenomaan tuo riehakas kepeyden tunne on jotain, minkä kokeminen omien rutiinien keskellä ei niin vain olekaan helppoa. Otan kai itseni ja tekemiseni yleensä vähän liian vakavasti, ja taidan olla kaiken lisäksi perfektionisti (ainakin jos jatkuvaa kynsienpureskelua ja joitain tutkimuksia on uskominen). Ehkä tästä eteenpäin yritänkin suhtautua elämään niin, että läpihaitallisia asioita ei olekaan, vaan teen vastedes just niin kuin sillä hetkellä parhaalta tuntuu, kepeästi ja liikoja miettimättä. Tiedostan ja pohdin asioita aivan tarpeeksi jo muutenkin, mutta hyväksyttävä se vaan on, että vaikka mitä tekisin, en voi yksin pelastaa maailmaa. Toki jatkan toimimista sen puolesta enkä ole kääntämässä arvomaailmaani ylösalaisin, mutta silloin tällöin omista periaatteistaan lipsuminen tekee ainakin minulle ihan vaan hyvää. Joskus hyvä fiilis löytyy jostain, mistä ei todellakaan kuvittelisi, kuten vaikka roskaruokaravintolasta. Siis nimenomaan se henkinen fiilis, fyysisestihän siitä arvatenkin tuli vähän paha olo. Eipähän tarvitse hetkeen mennä takaisin.

kor11 kor12 kor1416kor13

Joskus sitä vaan pitää saada vähän lällättää omalle itselleen ja elämälleen, että hah haa, teinpäs kuitenkin, vaikka koitit kieltää! Itseäänkin vastaan kannattaa näemmä kapinoida, heittää hermoilu romukoppaan ja tavoitella sitä riehakasta kepeyttä asioissa – edes hetken kerrallaan.

kor15 kor17

Postauksen kuvat viimeistä lukuunottamatta on Koroisilta (toinen klik), jossa kävin fantsun Fannin kanssa ihailemassa entisistä Turun puistonpuista tehtyjä veistoksia, ja joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka kaikille Turussa vieraileville ja asustaville. Matkaa keskustasta on vain pari kilometriä, mutta Koroisilla tuntee olevansa keskellä rauhallista maaseutua, jos jättää moninaiset lenkkeilijät huomiotta. Sieltä löytyy mm. luomupuotia, pyöräkirpputoria, permakulttuuriviljelmiä, luonnonmateriaaliprojekteja, kahvila ja kerran vuodessa aivan ihanat kyläjuhlat. Niin ja muinaisjäännöksiä entisen piispankirkon muodossa, paikalla on nimittäin ollut kuhinaa jo 1100-luvulta lähtien. Löytyy Aurajokea seuraamalla!

In English: I got a joyful and light feeling of liberty and teenage-like rebellion while eating a hamburger in McDonald’s – something that I have done extremely rarely, since it is actually against my values. However, I decided to follow that feeling and take myself, my routines and my life less seriously in the future. Continuing to act for a better world and better life, but with an airy, stress-free attitude! Hope it was so easy. I recommend being a rebel against yourself sometimes. And visiting Koroinen, where these photos are from. It’s a really nice place some 2 km from the city center of my home town Turku, with organic store, recycled bikes shop, permaculture, natural material projects, a cafe and wonderful village party once a year. Oh and ruins of a bishop church from 12th century.

Advertisements

3 kommenttia artikkeliin ”Riehakkaasta kepeydestä

  1. Kiinnitin Bloggerissa huomion sanaan Mäkkäri ja oli pakko lukaista tämä läpi kiireestä huolimatta 😛 Mahtavaa! Siis nimenomaan se, että voi välillä riehaantua ja tehdä jotakin kenties ei niin fiksua, mutta juuri sillä hetkellä oikein sopivaa.

    Itse olen aina ollut sellainen ”työ ennen huvia”-ihminen ja vaikka tämä elämäntyyli päällimmäisin puolin on todella hyvä, voi se välillä myös mennä liiallisuuksiin, sillä totuus kuitenkin on, ettei työt nyt koskaan työtä tekemällä lopu! Varsinkin kun oon tällainen ahertaja/suorittaja. Välillä on siis hyvä vetää homma ihan läskiksi ja vaikka katsella tv-sarjoja 3 päivää putkeen 😀

    Tykkää

    1. Niinpä, kyllä välillä pitää hullutella ihan kunnolla ja relata asian kuin asian kanssa, oli se sitten just työnteko tai vaikka jonkun ruokavalion noudattaminen. Ja sitten voi taas palata iloisesti ruotuun, koska eihän se liika tv:n toljottaminen tai hamppareiden syöminen todellakaan pidemmän päälle (onneksi) kiinnosta 😀 Vaihtelu virkistää ja sittenpä ne duunit ja villiyrttisalaatit maistuu taas kahta paremmin!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s