Tunnelmia teeriretkeltä

Taas sitä ollaan käyty suolla. Kurjenrahka oli kevätasussaan ihana ja kohteli meitä viikko takaperin hyvin. Sattui vain yksi suohonpulahdus, vaikka pitkospuut olivat välillä todella huonossa hapessa. Yölläkään ei tullut liian kylmä.

Retkeiltiin Luonto-Liiton järjestämällä teeriretkellä kymmenisen hengen porukassa. Tyypit olivat mukavia, niin kuin arvata saattoi. Vuokra-auto tuli yli puolet halvemmaksi kuin neljän hengen bussiliput, joten otettiin vuokrattu Ford Ka alle ja huristeltiin Kuhankuonolle. Ehdittiin keittää teet ja täyttää vesivarastot ennen suolle suuntaamista.

teeri2  teeri1

Pidettiin taukoa lintutornilla. Sirkutusta ja kurkien huutoja kuului sieltä ja täältä. Iso lintu lensi yli – ehkä sääksi. Kovin kauaa ei kävellessä voinut ympärilleen katsella, tai olisi pian ollut vähintään polviaan myöten suossa. Välillä pitkokset olivat kuin huisi temppurata, vähän jännitti tasapainoilla pakkaus selässä. Huonosti pakatun rinkan paino alkoi ennen pitkää tuntua, mutta mieli liihotteli vapaana ja kevyenä. Luonnossa oleminen tuntui hyvältä, rennolta. Muutaman kilometrin jälkeen autotien metelikään ei enää kantautunut korviin.

teeri3teeri5teeri67teeri4   teeri9 teeri11teeri8teeri10  teeri12

Leiri tehtiin Töykkälän laavulle vajaan kuuden kilometrin päähän lähtöpaikasta. Hiukan jännitti, sillä en ollut koskaan aikaisemmin nukkunut laavussa, ja yöllä saattaisi olla pakkasta. Nuotiosta alkoi pian levitä kotoisa savuntuoksu, ja risottokattila saatiin tulille. Seitannakit myös, kun ei maltettu odotella hiillosta. Avotulella kokkaaminen on kyllä jotenkin primitiivisellä tavalla niin ihanaa. Tiskit tiskattiin leiripaikan takaa alkavassa suossa, kun oli jo hämärää. Yökävely lehtokurpan kurnutuksineen ja halkojenkantamisineen odotti. Polkuja pitkin tallailu oli jännän miellyttävää ja sai veren kiertämään. Hiekkatieltä poluttomaan ja pimeään metsään astuessa muutenkin olematon suuntavaistoni kuitenkin meni täysin off-tilaan, ja tuntui kuin oltaisiin kävelty ympyrää. Alkoi oikeasti pelottaa, mutta onneksi polku ei ollut kaukana. Vasta sille takaisin päästyä kuulin, että oltiin koko ajan seurattu valkoisella merkattuja puita. Nynny mikä nynny. Noh, syytän surkean hämäränäön ja suuntavaiston yhdistelmää.

teeri13 teeri14

Yöllä en nukkunut juuri ollenkaan. En vain nukahtanut hetkeä kauemmaksi. Ei edes juuri ollut kylmä, sillä olin tehokkaan kerrospukeutunut ja lainannut retkelle untuvamakuupussin. Itseasiassa olin roudannut mukaani pussin lisäksi vielä untuvatakin ja untuvatöppösetkin, heh. Herätys soi kello 3:30. Oli oikeastaan helpotus nousta ylös, vaikka oli vielä pilkkopimeää ja ilma oli kalsean kylmää. Laitettiin leiri kasaan ja alettiin neljän jälkeen patikoida takaisin kohti lintutornia. Tunnelma oli unenomaisen usvainen, ja sellaisia ovat muistikuvanikin tuosta varhaisaamun vaelluksesta. Lintu lehahti lentoon polun vierestä ja pelästytti. Yritin tähyillä metsään taskulampun kanssa, josko näkisin jonkun eläimen, mutta samaan aikaan ajatus vaikkapa puskassa kiiluvasta silmäparista myös hirvitti. Ylitse lentävät kurjet pitivät välillä melkoista mekkalaa ja suolta kuului useiden teerien kovaääninen kukellus. Emme kuitenkaan voineet ilman kumisaappaita lähteä suuntaamaan suoraan ääntä kohti, sillä vedenpitävätkin vaelluskengät olisivat nopeasti hörpänneet vettä. Jatkoimme siis kohti tornia. Pikku hiljaa päivä alkoi ujosti sarastaa ja taskulampun pystyi sammuttamaan, ainakin avonaisen soisia kohtia ylitettäessä. Väsynyt mieli piti keskittää melkein äärimmilleen liukkailla ja keikkuvilla pitkoksilla tasapainoilua varten.

teeri15

teeri16 teeri17

Lintutornilla laitettiin pussipasta-aamupala ja kahvit retkikeittimen tulille ja alettiin bongailemaan teeriä tornista. Kiikareista ei ollut mitään hyötyä, niin kaukana ne olivat, mutta kaukoputkella onnistuttiin näkemään muutama yksilö aivan suon toisella laidalla. Yksi kökötti puun latvassa ja pari muuta hyppelehti välillä maassa. Juuri muita lintuja ei sitten näkynytkään, mutta olin kuitenkin ikionnellinen nähtyäni ensimmäisen teereni ikinä! Viis siitä, vaikka uljaita soidinmenoja ei tällä haavaa päässytkään todistamaan. Katseltiin myös upeaa auringonnousua, joka värjäsi puiden latvat vaaleanpunaoransseiksi, pieneksi hetkeksi ennen takaisin pilveen menoaan. Viihdyttiin lintutornilla useampi tunti, kunnes lähdettiin kohmeisina talsimaan takaisin kohti Kuhankuonoa.

teeri19 teeri18teeri20

Nopeasti se Kuhankuono tulikin vastaan. Se on seitsemän kunnan rajapyykki keskellä metsää ja soita. Rajan vetäminen keskelle ei-mitään tuntuu aina jotenkin aivan turhalta ja teennäiseltä. Oltiin takaisin ihmisten ilmoilla joskus yhdeksän jälkeen aamulla, mikä tuntui hullun aikaiselta, kun oli jo ehtinyt tehdä vaikka mitä. Ja vielä olisi ollut koko päivä aikaa (itseasiassa käytiinkin vielä Saaristolaismarkkinoilla ja poljettiin autovuokraamolta kotiin), mutta jo automatkalla alkoi silmät lupsua ja kotona uni voitti. Sen pituinen se. Huomenna nokka kohti Tamperetta ja pienelle vappureissulle!

In English: Hiking through bogs and forests to see black grouses in Kurjenrahka national park. We cooked on fire, took an evening walk in dark forest, slept in a wooden shelter and woke up at 3:30 am to reach the bird watching tower right before dawn. And I saw a black grouse on the other side of the bog, sitting on a pine tree!

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Tunnelmia teeriretkeltä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s