Pääsiäisperinteitä Pohjanmaalla

Olen vähän tällainen vierivä kivi ei sammaloidu -tapaus, sillä olen muuttanut aina muutaman vuoden välein paikkakunnalta toiselle. Nuorempana tunsin oloni vähän juurettomaksi, mutta tuo tunne on kai hävinnyt vuosien mukana, sillä vaikka olenkin asunut pisimpään Satakunnassa, tunnen silti olevani sisimmältäni pohjalainen. Ei kai sitä muuta voi kun on suoraan alenevassa polvessa Jaakko Ilkan jälkeläinen. Ilmajokelainen esi-isäni oli pesunkestävä kapinallinen talonpoika ja nimismies, joka taisteli 1500-luvun lopun Nuijasodan eturintamassa aatelisväkeä ja veronkiskontaa vastaan, onnistuen mm. karkaamaan Turun linnan vankilasta. Aloitin itse koulutieni samaisessa pitäjässä Nuijasodan massiivista muistomerkkiä usein ihmetellen. Eipä siis ole mikään ihme, että jollain tavalla nuo Etelä-Pohjanmaan laajat lakeudet peltomaisemaa täplittävine latoineen ja jokineen aina tuntuvat jonkinlaiselta sielunmaisemaan palaamiselta. Tällä kertaa kuitenkin vain piipahdettiin Ilmajoella isoäitiäni moikkaamassa sekä auringonlaskun värjäämällä hautausmaalla ja suunnattiin Lapualle sukulaisten luo pääsiäisenviettoon.

ep1

ep2

ep3 ep5ep4  ep6

Pääsiäislauantaina tehtiin kunnon Lapua sightseeing tour. Alkajaisiksi kivuttiin Simpsiön laskettelukeskuksen vieressä tönöttävään hurjan korkeaan näkötorniin. Kyllä hieman hirvitti, kun puutorni keinui tuulessa ja lattianraoista näki alas. Mietittiin hetki josko oltaisiin vuokrattu sukset ja lähdetty rinteeseen, mutta Zé päätti ratkaista asian omalla tyylillään, eli laskemalla selällään rinnettä alas.

ep7 ep8 ep9 ep10

Tehtiin kierros Lapuan keskustassa. Vanhoihin teollisuusrakennuksiin kunnostettu kulttuurikeskus Vanha Paukku vaikutti kiintoisalta paikalta. Hassu nimi viittasi kai johonkin räjähdykseen, joka siellä joskus on sattunut. Ajeltiin serkun skootterilla pitkin maalaistietä, siliteltiin kissoja ja käytiin navetassa, mitä nyt maalla kyläillessä voi tehdä. Ja tietysti syötiin pashaa ja suklaamunia.

ep11 ep12

Päivän odotetuin osuus koitti kuitenkin vasta auringon laskiessa. Pääsiäisvalkiat! Aika monta vuotta on päässyt kulumaan siitä, kun viime kerran sellaisen edessä pääsiäislauantaina seisoskelin. Pohjanmaalla on tosiaan tapana polttaa kokkoja juhannuksen sijaan pääsiäisenä. Niillä on ”ennen muinoon” karkotettu noitia ja pahoja henkiä. Oltiin opetettu Zé sanomaan pohjalaisittain ”Tulutihin valakioolle!” ja siitäkös revittiin huumoria pitkin matkaa.

ep13
Tästä ei tunnelma enää pohjalaisemmaksi voi mennä.

ep14 ep16

Valkia oltiin kasattu mutaiselle pellolle maatilan taakse, ja aika paljon muutakin rojua kuin risuja siellä näytti palavan. Kokon päälle oli raahattu sohva, jolla kaksi kylänmiestä otti kisaa siitä, kumpi pystyy istumaan sohvalla kauemmin. Toinen oli kaiken huipuksi sonnustautunut pilailutakkiin, jonka selästä törrötti feikkipuukko. Tunnelman kruunasi isoista kaiuttimista pauhaava suomipop ja iskelmät, olo oli jopa hieman absurdi. Kokon ympärillä oli kylän porukkaa vauvasta vaariin, ja tunnelma oli perinteisen yhteisöllinen, vaikka monilla aikuisilla olikin lämmikejuomat mukana.

ep15  ep17 ep18  ep20ep19

Auringonlasku valkian takana oli aivan mielettömän värinen vaihdellen palavan oranssista syvään roosaan ja violettiin. Näytti aivan siltä kuin taivaskin olisi ollut liekeissä.

ep21 ep22 ep23 ep24 ep25

ep26
Brothers – in law.

Kokon palamista seuraattiin useampi tunti, mutta sitten hyinen kurapelto sai varpaat palelemaan siihen malliin, että suuntasimme sisätiloihin pelaamaan korttia ja katsomaan Bond-leffaa. Tällä kertaa mukana ei ollut yhtään trullia – lasten on tapana käydä virpomassa eli trullittamassa pääsiäislauantaina, ei muun maan tapaan palmusunnuntaina, ja usein he pitävät noita-asut päällään iltaan asti, jolloin kokot syttyvät. Lapsena oli huippua natustaa virvottuja karkkeja toppahaalarin päälle vedetyissä noitavetimissä ja maalatussa naamassa, ja ihailla suuren suurta pääsiäiskokkoa. Ei sillä etteikö nytkin olisi ollut huippua – kaikenlaiset perinteet ovat aina kiinnostavia! Ympäröivillä pelloilla näytti palavan useampikin tuli. Seuraavalla kerralla täytyy lähteä autolla tai pyörällä bongailemaan lähiseudun hienointa valkiaa.

In English: In Ostrobothnia, bonfires are a part of Easter traditions. They are lit on the evening of Easter Saturday, and people from nearby village gather to watch the fire and hang around. Usually some booze is also part of the plan. Sometimes you can see children dressed up as witches, since they have been going door to door in Halloween-style to get candy and give away decorated willow branches that bring health and youth in the household. Back in the old days people believed that the fire expelled witches and bad spirits. We watched the bonfire (and two crazy men having competition about who can last longer on top of the fire) on a muddy field while Finnish adult pop was blaring from the loudspeakers. A blast!

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Pääsiäisperinteitä Pohjanmaalla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s