Couchsurfing in Paradise

Olin Sansibarin reissua varten majapaikkaa etsiskellessäni laittanut avoimen sohvasurffauspyynnön kyseiselle sivustolle, ja sain kuin sainkin cs-postilaatikkooni eräältä brasilialais-saksalaiselta maailmanmatkaajalta kutsun tulla käymään Jambianin kylässä, missä hän parhaillaan työskenteli resortissa. Tilaisuushan oli aivan loistava, sillä olin lähtenyt reissuun osaksi projektin ja osaksi veronpalautusten kustantamana, eikä pennosia ollut mitenkään liikaa käytettäväksi. Musta on kuitenkin parempi vaan mennä ja köyhäillä kuin lykätä menemistä jonnekin hamaan tulevaisuuteen, jolloin ehkä on säästöjä tai sitten ei (opintotuella elämisestä ei kyllä voi kuin rikastua, vaikka päätyisi kortistoonkin!).

Mutta siis, lähdettiin projektikollega Veikon kanssa aamupäivällä kohti Jambiania. Daladalan metsästämiseen meni tietysti oma aikansa, mutta lopulta oikealla kyltillä varustettu karjavaunu löytyi jostain sivummalta. Jambianin daladalat menevät aina tasatunnein, joten jouduttiin odottelemaan sen lähtöä kolme varttia. Joku miekkonen siinä yritti huijata meitä maksamaan matka hänelle heti, mutta ei menty lankaan. Ainakin Sansibarilla daladalakyyti kuuluu siis maksaa joko silloin kun matkan keski- tai loppuvaiheilla aletaan kerätä kolehtia tai vasta pois noustessa, mutta ei koskaan etukäteen. Suurista rahoista ei ollut kysymys, mutta ei tuollaista käytöstä tietenkään halua ruokkia menemällä halpaan. Daladala lähti ajallaan, kaasutti täyteen vauhtiin ja sitten pysähteli tasaisin väliajoin lastaamaan huojuvalle puurakenteiselle katolle lisää tavaraa ja sisälle lisää ihmisiä. Takamus puutui ja hiki valui. Pelkäsin oikeasti henkeni edestä, että se uhkaavasti heiluva katto romahtaa ja yritin jopa tukea sitä, mutta ei sitä tällä haballa kovin kauaa pidelty. Päästiin lopulta kuitenkin perille, eikä ne rakennustarvikkeet, pahvilaatikot ja riisisäkit sieltä edes tulleet niskaan.

jam2
jam7jam1618 Franz bungalowinsa edustalla ja resortin puutarhaa.

Belvedere resorttia etsiskellessämme vieraanvarainen hostimme Franz löysi meidät ensin (tsekatkaapas muuten maailmanympärimatkalla olevan tyypin blogi!). Olin maalaillut mielessäni kuvaa jostain suuresta hotellikompleksi-resortista, mutta kyseessä olikin paljon sympaattisempi bungalowimesta! Vieraiden bambumökit olivat melkoista luksusta ja niiden hinta sen mukainen, mutta hotel managerina työskentelevän hostimme väliaikainen koti oli sisältä hämärä eikä punottuine seinineen mikään maailman turvallisin, mutta siellä oli kaikki mitä tarvitsi muutamasta sängystä suihkuun ja kyykkyvessaan. Paikka oli aivan valkoisella hiekkarannalla ja mielettömän kaunis värikkäine kukkasineen ja luonnonmateriaaleista tehtyine rakennuksineen. Resortin omistaja (olikohan nyt romanialainen tai bulgarialainen) oli kuitenkin kuulemma aika omituinen ja hostimme sai kyseisenä iltana jo kolmannen kerran potkut. Hän jättikin sitten duuninsa seuraavana aamuna, samaan aikaan kun mekin lähdimme takaisin Kivikaupunkiin. Voivoi. Reissuseura ei ollut ihan vakuuttunut ”sekopäisestä” hostistamme, mutta minä kyllä pidin tyypistä matkajuttuineen heti. Inspiroivaa tavata suunnitelmat auki ympäri maailmaa reissaava ja välillä paikoillaan työskentelevä matkalainen. Olisi superhienoa tehdä ainakin yksi tuollainen reissu itsekin. Eli ei kun alkupääomaa keräämään.

jam17jam3jam4jam1jam5 jam6

Kylän ainoa paikallisten käyttämä ravintola sijaitsi valtatien varressa, jonne oli parin kilometrin matka. Kuumuus oli lähes läkähdyttävä, mutta lounasta oli saatava eikä tehnyt mieli maksaa itseään kipeäksi Suomi-hintatasolla varustetuissa turistiravintoloissa. Ravintolasta löytyikin perus pavut ja riisi -annos, mikä oli ihan maistuva ja maksoi ehkä euron. Laitan omaan postaukseensa myöhemmin kuvia Jambianin kylästä. Ruoanhakureissulta takaisin palattua kävin uimassa, istuskelin ison kelopuun päällä katsellen kuinka vanhempi länkkäripariskunta leikitti paikallista lapsilaumaa, ja kävelin rannalla auringonlaskuun saakka. Mun tuurillani astuin tietysti flipflopeissani johonkin ruskeaan kunnon liimaläjään, vaikken edes nähnyt rannalla yhtäkään! Olisi se pitänyt arvata, kun hajukin oli välillä vähän sen mukainen.

jam19
Sansibaringueretsa bongattu!

jam20 jam22jam21

jam24
Ufon näköiset rannalle kulkeutuneet pienet meduusat poksahtelivat varpaiden alla rannalla kuljeskellessa. Niitä oli niin paljon, että ei vain pystynyt väistelemäänkään.

jambi

jam23
Jalkapallomatsi käynnissä.

jam25

jam26
Söpöjä tyttösiä! Vaikka on tuo vähän hurjaa, että noin pienten lastenkin täytyy jo käyttää huivia.

jam27

Illalla oli pakko käydä turreravintolassa syömässä ja parilla kaljalla. Mentiin kuitenkin viereiseen paikkaan, mikä oli melkoisesti halvempi kuin tuo oma resorttimme. Pimeällä rannalla käveleminen on aina vähän jännää. Viereisessä kylässä olisi ollut jotkut juhlatkin, mutta hostimme kenkääsaamisselkkauksen jälkeen ei sinne sitten lähdetty. Yöksi sain valita, otanko muovipäällysteisen patjan ja moskiittoverkon, vai mukavamman patjan ja nukun ilman verkkoa. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, mutta läträsin kunnolla hyttysmyrkyn kanssa ja laitoin tuulettimen puhaltamaan täysillä ylleni. Enkä saanut yhtäkään pistoa! Ei sillä, että malarian saaminen olisi juuri kuumotellutkaan, kun Lariam-pillerit oli kuitenkin tunnollisesti nappailtu.

Aamulla oli laskuvesi ja ranta oli muuttunut suureksi merileväviljelmäksi. Nousuvedenkin aikaan rantavesi oli viljemien takia melko leväistä ja kauempana siinsi puhtaan turkoosi vesi. Joillakin rannoilla on kuulemma rajattu erikseen uima-alueet, joissa ei saa viljellä, mutta paikallisten elinkeinon seuraaminen oli musta varsin mielenkiintoista. Ruokaturvaongelmista kärsivän Sansibarin lähes koko merilevätuotanto menee muuten Aasian-vientiin.

jam28 jam29

jam31
Perinteisiä dhow-paatteja.

jam30jam33jam32jam34

jam35
Ravun kaivamat hiekkapallerot muodostavat aikamoisen taideteoksen.

jam36

Jambiani oli ehkä kivoin ranta, jolla Sansibarin-reissullani kävin. Se oli enemmän luonnontilainen kuin vaikkapa saaren luoteisosan biitsit, eikä siellä ei ollut niitä suuria hotellikomplekseja ollenkaan, vain pienempiä majataloja hintahaarukan laidasta laitaan. Paikalliset asukkaatkin käyttivät rantaa muihinkin kuin turismiin liittyviin toimintoihin. Vähän jäi kaivelemaan, etten lähtenyt snorklaamaan: nynnynä en uskaltautunut veneretkelle yksinäni, enkä löytänyt ketään seuraksi. Tuo bungalowi oli kuitenkin ehdottomasti siistein paikka, jossa olen tähän mennessä sohvasurffannut. Jambianin kyläkin oli melko symppis, mutta siitä lisää joskus toiste!

In English: While in Zanzibar I got invited to spend a night in a beach resort in Jambiani on Couchsurfing (Check out the world-traveling CS host’s blog here). It was a delightful experience! Walking on a beach and through the village and sleeping in a bamboo hut. It was also interesting to watch the local people farm seaweed during low tide.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s