Kestävän kehityksen opiskelusta

Olen lueskellut muutamista blogeista kirjoituksia eri alojen korkeakouluopintoihin liittyen, ja koska tänään oli se päivä, jona tein viimeisen tenttini ammattikorkeakoulussa (kova on luotto läpipääsyyn) ja palautin viimeiset kurssitehtävät, innostuin itsekin hieman mainostamaan tätä kekeilyä näin yhteishaun vielä ollessa käynnissä alavalintojaan pohtiville. Opiskelen siis kestävää kehitystä Turun ammattikorkeakoulussa, mutta keväällä 2012 koulutusohjelma päätettiin lopettaa, ja tällä lokaatiolla ohjelma (tai oikeammin koko luonnonvara- ja ympäristöala) onkin jo lähestulkoon kummatkin jalat haudassa, sillä uusia opiskelijoita ole otettu enää pariin vuoteen sisään ja koulutusalayhdistyskin on jo kuopattu. Hämeen ammattikorkeakoulu Forssassa tarjoaa kuitenkin edelleen kestävän kehityksen koulutusohjelmaa, ja Tammisaaressa Yrkeshögskolan Noviassa voi alaa opiskella ruotsin kielellä. Hamkin keke-linja taitaa keskittyä enemmän maaseudun kehittämiseen, kun meillä painotus on ollut urbaanimpi. Tässä postauksen lomassa on kuvatunnelmia opintovuosien varrelta. Mielettömiä muistoja ja ihania ystäviä nämä neljä vuotta ovat kaiken muun lisäksi antaneet!

keke4
Jäkäläkartoitusta Katariinanlaaksossa. Kuva: Sara Malve
keke1
Keltanokkabileet ensimmäisen opiskelusyksyn kunniaksi

Aloitin opinnot syksyllä 2011. Olin edellisenä keväänä Intiassa saanut päähäni hakea opiskelemaan alaa. Silloiset biologian opinnot lähinnä ahdistivat, ja olin kai sinne Intiaankin lähtenyt vähän niitä pakoon parin viikon varoitusajalla. Yritin jossain Keralan pölyisessä nettikahvilassa muistella lukion päästötodistukseni arvosanoja ja nakutella niitä hakulomakkeelle. Voin tavallaan kliseisesti sanoa löytäneeni itseni (tai ainakin osan itsestäni) Intiasta! Opiskeluistani kysyttäessä ei ”kestävä kehitys” ole muistaakseni kertaakaan vienyt viestiä aivan perille asti, vaikka olisinkin kertonut, että valmistumme ympäristosuunnittelijan ammattiin. Usein on vastaan tullut kysymys ”Mitä se sit niinku oikein työksenne teette?” ja olen luetellut litanian paikkoja ja tehtäviä, jossa ympäristösuunnittelija voi työskennellä. Ala on niin laaja, että melkein missä vaan, joten ei ihme, että se on herättänyt hämmennystä. Ympäristösuunnittelijana voi työskennellä niin julkisella, yksityisellä kuin kolmannellakin sektorilla joko suoraan ympäristöön ja tekniikkaan liittyvissä tehtävissä, kuten esim. kunnan ympäristö- tai kaavoitusvirastossa, ely-keskuksissa ja muissa vastaavissa, jätteidenkäsittelyyn ja kierrätykseen liittyvissä tehtävissä, kuntatekniikassa, vesi- ja energialaitoksilla, näytteenotossa, konsulttina tai vaikka luontokartoituksissa. Enemmän sosiaaliseen kestävään kehitykseen liittyen voi työskennellä erilaisissa tutkimus- tai kehitysprojekteissa, järjestötyössä esim. eri ohjelmissa, ympäristökasvatustehtävissä kuten luontokouluissa ja -kerhoissa, ympäristöneuvojana, ekotukihenkilönä, tai vaikka viestintätehtävissä. Näin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Kaikkia näitä yhdistää tietty maailmanparannus – tapahtui se sitten öljynjalostamon energiankulutusta vähentämällä, lapsille puulajeja opettamalla, vesistönäytteitä labrassa analysoimalla, yritysten laatujärjestelmiä luomalla tai kansainvälistä projektia luotsaamalla.

keke3
Pikkujoulutontut vetää ilmeellä

Hamk määrittelee ympäristösuunnittelijan ammattia seuraavasti:

Ympäristösuunnittelijana hallitset kestävän kehityksen kokonaisuuden: ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Ymmärrät luonnonvarojen mahdollisuudet, energiankäytön ja materiaalien kierron. Pystyt suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan erilaisia kehittämisprojekteja.

keke6
Mielenosoitus Turun kävelykadulla
keke7
Ihana opinahjo!
keke8
Katariinanlaaksossa ryhmänohjaustunnilla

Mitä kestävän kehityksen koulutusohjelmassa sitten opiskellaan? Vaikka ja mitä. Meillä on ollut teknisiä kursseja, joilla on kyykitty ojassa kahluuhaalarreissa keräämässä pohjaeläinnäytteitä, tehty laboratorioanalyysejä niin kemian kuin fysiikan osalta, luomuviljelty perunoita, tomaatteja ja muita, mitattu melutasoja, kartoitettu lintuja ja jäkäliä luonnossa, hoidettu vajaa viikko perinnemaisemaa Jungfruskärin saaressa. On istuttu tietokoneluokassa ja opeteltu GIS-ohjelman avulla suunnittelemaan karttoja, CAD-ohjelman avulla piirtämään kaavaluonnoksia ja InDesignin avulla tekemään julkaisuja. On Photoshopattu, luotu kyselyjä ja nettisivuja ja tietysti opeteltu ne kuivat Excelit, Accessit ja SPSS:tkin. Sitten on ollut muita suoraan ammattitaitoa kerryttäviä kursseja, kuten itse ympäristösuunnitteluun, lakisääteisiin YVA ja IVA-menettelyihin, luonnonvarojen arvottamiseen, organisaation toimintajärjestelmien luomiseen ja erilaisten jalanjälkien laskemiseen keskittyneitä kursseja. Näillä on usein tehty yhteistyötä oikeiden yritysten tai muiden tahojen kanssa. Aika annos on tietysti myös ollut teoreettisia kursseja, mutta loppujen lopuksi ne jaksot, kun luokassa on pitänyt kuluttaa hameentakamusta kahdeksasta neljään ja jatkaa hommia vielä kotona, ovat olleet aika lyhyitä. Tuohon teoriaosioon kuuluneiden yleissivistävien kurssien taso oli myös usein aika lukiomainen, mikä vähän haukotutti. Toki ammattikoulusta valmistuneille ne kenties olisivat enemmän paikallaan, mutta pelkästään amiksen suorittaneita oli meidän ryhmässä kokonaista yksi ja hänkin jo sen verran vanhempi, että elämänkoulu on jo varmasti korvannut ne tiedot. Ja esimerkiksi kemian kursseille en todellakaan olisi toivonut yhtään korkeampaa tasoa… Noh, ainakin niitä teoreettisia kurssejakin oli laaja skaala filosofiasta maailmantalouteen, viestinnästä ja kielistä terveystieteeseen, maantieteestä ilmansuojelutekniikkaan, kasvatuksesta markkinointiin ja mikrobiologiasta tutkimusmenetelmien kautta yhteiskuntapolitiikkaan. Ekologisen viljelyn kurssilla jopa säilöimme ja kokkasimme. Voisi kenties sanoa, että keke tietää kaikesta jotain?

keke9
Lähes koko poppoo Jungfruskärissä. Kuva: Sami Lyytinen
keke12
Keket saariston perinnemaisemassa. Kuva: Sami Lyytinen
keke13
Auringonlaskun fiilistelyä rantakalliolla rankan työpäivän jälkeen. Kuva: Satu Paananen

Opintoihin on meillä kuulunut lisäksi vähintään 31 opintopistettä valinnaisia kursseja, joilla on saanut ohjattua suuntautumistaan haluamaansa suuntaan, sillä varsinaisia suuntautumisvaihtoehtoja meiltä ei löydy. Itse olen opiskellut valinnaisina mm. seuraavanlaisia kursseja: Kestävä kehitys ja kehitysmaat, Sustainable Development in Asia, ympäristötoksikologia ja vaihdossa plakkariin kertyneet Corporate Social Responsibility sekä Cave Ecology – A Terrain Course. Lisäksi luin ensimmäisen opiskeluvuoden espanjan kieltä ja olenpa saanut luettua opintoihini jopa Berliinissä suoritetun työpajan ”about Nutrition and Sustainability”. Myös työharjoittelun ja opinnäytetyön avulla pystyy hyvin määrittämään, mille suunnalle koulutuksen jälkeen työllistyy ja niiden avulla on myös mahdollista lähteä maailmalle luomaan suhteita tai ihan vain kokemaan ja oppimaan lisää alasta ja samalla maailmasta.

keke10

Työharjoittelua on meillä ollut yhteensä 5 kuukautta. Itse tein niistä neljä ulkomailla – kolme kuukautta Lissabonissa CIDAC-järjestössä suurimpana työnäni sisällöntuotanto kestävän rakentamisen (appropriate construction) oppaaseen järjestökäyttöön Itä-Timorissa, mutta myös esim. Reilun kaupan putiikissa avustelu, ja yhden kuukauden verran  Costa Ricassa kestävän elämäntavan opetuskeskuksessa pienessä sademetsien ympäröimässä kylässä. Viimeisen harjoittelukuukauden taas hyväksiluen järviruo’on hyötykäyttöä edistäneessä kansainvälisessä Cofreen-projektissa tehdyillä assistentin hommilla, joita hoidin puolisen vuotta opiskelujen ohella. Pääsin tuottamaan sisältöä kirjoihin, kääntämään artikkeleita, rakentamaan hyönteishotellia ja käymään mm. Turun saaristossa ja Latviassa, jossa näin villihevosia ja vietin aivan unohtumattoman juhannuksen! Opintojen aikana on tietysti mahdollisuus lähteä myös vaihtoon eri puolille maailmaa. Minä vietin puolisen vuotta Tsekissä Kiinan-vaihtosuunnitelmien kosahdettua sikäläisen yliopiston taholta, mutta jotkut on olleet opiskelemassa eksoottisemmissakin kohteissa kuten Brasiliassa, Thaimaassa ja Botswanassa. Ulkomaille työharjoitteluun lähtemiseen on myöskin ennemminkin kannustettu kuin toppuuteltu. Apurahojakin siihen on ollut mahdollista saada opintotuen lisäksi. Myös yksittäisien kurssien suorittamiseen esim. Norjassa, Tanskassa ja Venäjällä on ollut mahdollisuus ja monet ovat siihen tarttuneetkin. Opinnäytetön aineistonkin sain Sansibarilla tehdyltä monitorointimatkalta, jonne tosin osallistuin projektin vapaaehtoisena, en suoraa koulun kautta. En tosin tiedä, miten Forssassa tai Tammisaaressa on mahdollista lähteä ulkomaille suorittamaan opintoja, mutta luultavasti ainakin jotain mahdollisuuksia on sielläkin.

keke15
keke14 Vesinäytteitä ottamassa Kakskerranjärvellä syksyllä 2012.

Purnaamista on kuulunut lähinnä eräiden kurssien tasosta ja joidenkin opettajien organisaatiokyvyn puutteesta. Sen vastapuolena on tosin ollut myös joustavuus, mikä on yksi koulutusohjelman parhaista puolista. Jos luennoille ei ole päässyt, niin muutamaa poikkeuskurssia lukuunottamatta on pystytty järjestämään jokin toinen suoritustapa kuten kirjatentti, eikä muutkaan asiat ole olleet niin kiveen hakattuja, vaikka toki tietyistä linjoista on pidetty kiinni. Kursseja on paljon eri aiheista, minkä takia useat ovat olleet lähinnä pintaraapaisuja, mutta ympäristönsuojelun eri menetelmiin on kyllä perehdytty syvällisestikin. Esseitä kirjoittaessa on mahdollista valita kiinnostava aihe, ja perehtyä siihen kunnolla. Se on oma vika, jos opiskellut asiat luisuvat päästä pois vuosien varrella… Ainahan niitä voisi kerrata ja tietojaan syventää myös omatoimisesti.

keke16 keke17

Yksi hyvistä puolista on myös opiskelijoiden kannustaminen mukaan koululla pyöriviin tutkimus- ja kehityshankkeisiin, jollainen se Cofreen-ruokohankekin oli. Ne ovat oikeasti kiinnostavia ja niistä oppii paljon työelämästä. Opintopisteitä on tietenkin tarjolla, mutta myös assistentin töitä, joista on maksettu palkkaa etenkin ennen koulun osakeyhtiöittämistä. Ja ovatpa jotkut työllistyneet sinne opintojen jälkeenkin.

Jotain koulutusohjelman suosiosta kertonee myös se, että monet ovat tulleet opiskelemaan sitä kakkosvaihtoehtona, kun eivät ole päässeet yliopistoon lukemaan vaikkapa biologiaa tai maantiedettä, mutta päättäneet kuitenkin jäädä suorittamaan tutkinnon loppuun asti. Itse vaihdoin aivan toisinpäin, sillä luin ennen kekeilyä tosiaan vuoden verran biologiaa. Se ei vain ollut ihan oma juttu se, ja olen muutenkin tykännyt ammattikorkeakouluopiskelusta ja tekemällä oppimisesta enemmän kuin yliopiston yksin kotona pänttäämismeiningistä. Jotenkin se käytännön kehittämistyö kiinnostaa enemmän kuin teorioiden sepittely. Olen monesti miettinyt, että olisi vallan turhauttavaa tutkia jotain asiaa, jota voisi myös kehittää paremmaksi! Tarvitaanhan sitä tutkimustietoakin sinne pohjaksi, mutta kyllä sen ainakin minusta pitäisi tähdätä asioiden paremmalle mallille laittamiseen, mitä se sitten eri konteksteissa tarkoittaakaan. Meidän ryhmässämme on lisäksi ollut erityisen hyvä tiimihenki, joka on varmasti myös vaikuttanut asiaan. Neljä vuotta on mennyt ihan supernopeasti näin huippujen tyyppien kanssa opiskellessa. Välillä ollaan tietysti myös juhlittu ja vietetty aikaa keskenämme. Ja kasvettukin, ammatillisesti ja muutenkin!

keke18
Opiskelu ei ole ollut pelkkää luennolla istumista. Tässä ollaan kuvaamassa videota mantsankurssille.

keke19

Onko tämä sitten vastannut odotuksia? En täysin muista, mitä ne odotukset olivat ennen opintojen aloittamista, mutta nyt taaksepäin kun katsoo, niin ainakin suurimmaksi osaksi kyllä. Olen moniin asioihin tyytyväinen, enkä melkein malttaisi edes vielä valmistua, kun opinnot ovat maistuneet niin hyvin. Tämä koulutus on tarjonnut hyvän pohjan, jolta ponnistaa jatko-opintoihin. Nyt ollaan nimittäin siinä pisteessä, että tutkinnosta puuttuu enää yksi harkkaraportti ja yksi opinnäytetyön palautus seminaareineen ja muineen, joten toivottavasti saan tutkintotodistuksen käteeni kesäkuussa. Toivon myös, että voin lähettää kopion siitä todistuksesta Jyväskylän yliopistoon, sillä hain tammikuussa sinne maisterintutkintoon. Minut kutsuttiin haastatteluun ja maanantaina tein ”pääsykokeen” eli skype-haastattelun ja kirjoitustehtävän tietokoneen välityksellä. Hain siis opiskelemaan kansainväliseen Development and International Cooperation -maisteriohjelmaan. Pitäkää peukkuja, että pääsen sisään! Siitäkin huolimatta, että vanha ja raihnainen tietokoneeni ylikuumeni ja sammui kesken haastattelun ja selitin jotain sekavaa yhden kysymyksen kohdalla, kun jännitti niin kovasti enkä tajunnut kysymyksen pointtia… Onneksi puhelimessakin oli skype. Voin sitten kenties kahden vuoden kuluttua maisteriksi valmistumisen kynnyksellä kirjoitella samanlaista arviota kyseisestä koulutuksesta, heh. Hain myös Oulun yliopiston Education and Globalisation kv-maisteriohjelmaan, mutta sieltä ei ole vielä kuulunut mitään.

keke20
Hurja määrä tammikuun 2013 synttärisankareita!

keke21

Tässä vielä pari linkkivinkkiä, jos kestävän kehityksen opiskelu ammattikorkeassa kiinnostaa:

Hamk:n keke-opiskelijoiden blogi

Tietoa Hamk:n kestävän kehityksen koulutusohjelmasta

Yle Uutisten artikkeli talvella 2012 järjestämästämme mielenilmauksesta koulutusohjelmien lakkauttamista vastaan

keke22
Kunstenniemen leirikoulu syyskuussa 2014. Tällä korvattiin Ukrainan tilanteen takia ikävästi peruuntunut Tsernobylin luokkaretki.

keke23

In English: I’m advertising my study programme of Sustainable Development (Bachelor of Natural Resources) for people who are going to apply to universities this spring. I am graduating now and have applied for two international master’s degrees, so hopefully I’ll get in!

Psst, Seuraa blogiani Bloglovinin avulla !

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Kestävän kehityksen opiskelusta

    1. Niinpä! Se mulla oli vähän mielessä kun mä tonne kasvatustieteiden maisteriohjelmaan hain, että ympäristö- ja globaalikasvatusta vois vaikka ryhtyä opettamaankin. 🙂 Kyllähän ne olis nyt sitä kekeä lisäämässä perusopetukseen, mut oon vähän skeptinen et kuinka isossa roolissa se sitten oikeesti tulee olemaan.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s