Changuu Island

Yksi Sansibarin suosituimmista päiväretkistä on veneily 5,6 kilometrin päässä pääsaaresta sijaitsevalle Changuulle, joka tunnetaan myös Prison Islandina. Pitihän se käydä itsekin katsastamassa. Varattiin kahden muun suomalaisen kanssa 15 euroa maksanut venekyyti Forodhanin puiston liepeillä hengailevalta pojalta, jolla oli aina samat likaiset vaatteet päällä. Oltiin juteltu hänen kanssaan pari kertaa, ja haluttiin rahan menevän sitä oikeasti tarvitsevalle. Ensin vähän epäilytti, mutta poika kehui, että veneessä olisi oikein kaksi kapteenia. Selvä se sitten! Lähdimme matkaan seuraavana aamuna. Tuuli oli kova, eivätkä aallotkaan olleet mitään pieniä. Dragon-niminen puuvene keinui uhkaavasti puolelta toiselle. Puin ainoana paatissa pelastusliivit tiukasti päälle ja olin iloinen, että olin järkkärin sijasta ottanut matkaan pokkarikamerani.

Oikeanpuoleinen on Joli, jonka kautta reissu järjestyi. Hän notkui joka ilta Stone Townin keskustassa ja juttelimme monesti. Aina hän vakuutteli kaiken olevan loistavasti, bisnes menee loistavasti, mutta ei se hänen kasvoiltaan näkynyt, vaan katseensa oli usein alakuloinen ja tyhjä. Viimeisenä iltana ennen kotiinlähtöä Joli kertoi tulleensa Sansibarille lapsena ja asuneensa orpokodissa suurimman osan elämästään. Nyt hän asui Stone Townin hiekkarannalla olevassa katoksessa muiden veneilystä elantonsa repivien kanssa, ilman keittiötä, vessaa tai muuta peseytymismahdollisuutta kuin meri. Hänellä oli aina samat likaiset vaatteet päällä ja asiakkaita parhaimmillaan muutaman päivän välein, iltaisin hän harrasti pössyttelyä. Ikäänsä Joli ei tiennyt.

Changuun käyttöhistoria alkaa 1860-luvulta, jolloin saarella toimi korallikivikaivos ja sen arabiomistajat pitivät siellä orjiaan. Muutama vuosikymmen myöhemmin Sansibarin siirryttyä Britannian omistukseen brittiministeri Lloyd Mathews osti saaren ja rakennutti sinne vankilan. Saaresta ei kuitenkaan koskaan tullut varsinaista vankilaa, vaan puolivuosittain toiminut keltakuumetapausten estämiseen keskittynyt karanteenikeskus. Kaikki saarille purjehtivat joutuivat viettämään viikon-pari karanteenissa ennen kuin pääsivät maihin. Toisen puolen vuodesta saari oli niin paikallisten kuin turistienkin suosiossa oleva lomakohde. Nykyään saari kuuluu hallitukselle.

Vuonna 1919 Seychellien brittikuvernööri lahjoitti Changuulle neljä aldabranjättiläiskilpikonnaa, jotka kotiutuivat saarelle ja alkoivat lisääntyä nopeasti. Ihmiset alkoivat kuitenkin varastella kilpikonnia myyntitarkoitukseen, lemmikeiksi ja ruoaksi. Vuonna 1996 kilppareita oli jäljellä enää kuusi. World Animal Protection alkoi suojella haavoittuvaiseksi lajiksi luokiteltuja kilppareita ja tuoda saarelle lisää poikasia. Nykyisin kilppareilla menee taas hyvin: niitä on saarella satoja ja niiden hyvinvoinnista on huolehtimassa säätiö. Kilpparit voivat painaa 250 kiloa ja vanhin elossa oleva yksilö on 170-vuotias. Saarella käy kuitenkin kova turistikuhina eivätkä kaikki kielloista huolimatta tajua kunnioittaa kilppareita, vaan nojailevat niihin ja jopa ratsastavat niillä. Onneksi nämä häiriöt ovat kuitenkin väliaikaisia ja kilpparit pääsevät vapaasti rauhallisempiin piilopaikkoihin. Suurin osa jättiläiskilppareista olikin turisteista lähinnä iloisia ja juoksi niille tarjottujen kaalinlehtien perässä. Osa tuli jopa kerjäämään rapsutuksia. En yleensä varauksetta mene nähtävyyksiin, joihin liittyy eläimiä, mutta uhanalaisten lajien vastuullisesti toteutettu suojelutoiminta on asia erikseen ja sillä kannattaakin rahastaa ainakin jossain määrin. Tämän takia ei mielestäni eläintarhoihinkaan kannata suhtautua varauksetta täysin negatiivisesti, sillä vaikka luultavasti suurin osa onkin lähinnä vankiloita kammottavine oltavineen, on niillä kuitenkin oma roolinsa uhanalaisten lajien suojelussa. Ihmistoiminnan tuhoamia habitaatteja on mahdollista myös ennallistaa, joten olen ainakin itse senverran optimisti, että kannatan lajien hengissäpitämistä vaikka sitten ex-situ-suojelun kaltaisella tekohengityksellä. Kenties sieltä vielä joskus voidaan palata luontoonkin.

Pakollinen turistiposeeraus söpön jättiturtlesin kanssa. Melkoisia veijareita olivat!

Vauvakilpparit olivat aitauksessa, mutta aikuiset saivat käyskennellä saarellaan vapaasti.

Entisissä korallikaivoskuopissa voi piilotella ja ottaa mutakylpyjä.

Bongasin myös jännän näköisen, hummerinoloisen tyypin.

Vankilarakennuksen lattian rautarenkaan alkuperäinen tarkoitus oli ollut pitää vangit paikallaan.

Turtlespuiston ja vankilarakennuksen ihmettelyn jälkeen suuntasimme Changuun toiselle puolelle snorklaamaan. Päivä oli tuulinen ja aallot sen mukaiset. Hirvitti hypätä veteen ja snorklaamiseni oli enemmänkin paniikkista räpiköintiä ja hengen haukkomista kuin rentouttavaa korallin ja kalojen bongailua. Kaiken kukkuraksi huono merisää pöllytti pohjahiekkaa niin, että näkyvyys oli surkea ja korallit erotti kunnolla vain menemällä puolen metrin päähän niistä, mitä en itse uskaltanut tehdä pelätessäni aaltojen heittävän minut niiden päälle. Sainkin hyvin nopeasti tarpeekseni ja kampesin itseni takaisin paattiin kuivattelemaan. Toista snorklauskertaa ei kuitenkaan matkan aikana enää tullut sukeltamisesta puhumattakaan, budjetti ei antanut periksi.

In English: During my Zanzibar journey I did a day trip to Changuu Island, also known as Prison Island, which is a popular destination 5,6 km from Stone Town. We bought a boat ride from a guy named Joli, who lived in a boat shelter on the town beach and with whom we had been chatting a few times. In 19th century a prison was built on the island but it was only used as a yellow fever quarantine center. In 1919 four Aldabra giant tortoises (who can weight 250 kg) were brought to the island as a present, and despite the population almost disappearing because of stealing, the tortoises are now protected and taken care of by a foundation. They seemed to like tourists since they got cabbage to eat and some of them even wanted pets. Awesome creatures. After hanging out with tortoises and checking out the prison building we went snorkeling. The weather was windy and visibility was close to zero due to the waves, so I only managed to see a blurry glimpse of the corals.