Póvoa de Varzim – Viana do Castelo & varustelista

Päivä 11
Aamulla ei huvittanut yhtään lähteä kävelemään, se tuntui ihan ylitsepääsemättömältä – itketti ja olin jo melkein hyppäämässä takaisin Portoon menevään junaan. Lähdin kuitenkin raahustamaan eteenpäin, ja kävely alkoikin ihmeellisesti tuntua hyvältä. Olin antanut itselleni luvan luovuttaa silloin, kun siltä tuntuisi, joten ymmärsin kai jotenkin alitajuisesti, ettei ollut mitään menetettävää joten turha ottaa paineitakaan. Haaveilin kuitenkin horisonttiin päivän aikana ilmaantuvista vihreistä vuorista ja reitistä, jolla ei tarvitsisi seurata noita keltaisia nuolia kaikkien ihanien paikkojen lipuessa ohi jossain vähän matkan päässä. Keltaiset opastenuolet olivat matkan alussa tuntuneet vapaudelta, nyt ne tuntuivat lähestulkoon kahleilta.

Kiipeilin kallioilla. Kuva Lenskun ottama.

Keppijumppaa! Kuva Lenskun ottama.
Kohdattiin vanhalla kirjastoautolla Boom-festareilta kotiin päin matkalla ollut mukava ranskalainen hippijoukkio, joiden kanssa soiteltiin hetki rumpuja ja jotka tarjosivat meille kahvia. Vastapyydystettyjä simpukoitakin olisi ollut tarjolla, mutta niistä kieltäydyttiin kohteliaasti. Päivän viimeinen maantienlaidan jalkakäytävää pitkin taitettu taival tuntui ikuisuudelta, mutta päästiin määränpäähän ja yövyttiin Marinhasissa Pelastusarmeijan alberguessa, jossa oli tällä kertaa muitakin vaeltajia – kaksi meitä hieman nuorempaa saksalaista poikaa ja keski-ikäinen espanjalainen nainen. Kokkailtiin iltapalaa keittiössä ja päästiin jopa lukemaan sähköpostia alberguen vanhoilta tietokoneilta.
Päivä 12
Tänä päivänä otin hurjasti kuvia. Meillä oli edellispäivänä tavattujen muiden vaeltajien kanssa sama matka, ja aina välillä kohtasimme ja ohitimme toisemme. Espanjalaisnainen oli joutunut lähtemään aikaisemmin kuin muut, koska käveli kuulemma hitaammin. Taival oli melko kevyt, ja kävelin suurimman osan matkaa sandaaleissa. Niissä pystyi kulkea maksimissaan 15 kilometriä, sen jälkeen oli pakko vaihtaa tukevampiin vaelluskenkiin. Jalkapohjat taas olivat alkumatkasta kipeytyneet aina 10 kilometrin taipaleen jälkeen, josta eteenpäin tuska oli pysynyt vakiona riippumatta siitä, miten pitkälle jatkoi. Nyt jalkapohjat olivat jo tottuneet rasitukseen eikä niitä enää särkenyt. Sen sijaan polvien ja nilkkojen nivelet kiukuttelivat, mulla kun on lättäjalat ja nilkkojen virheasento kuormittaa niveliä tavallista enemmän. Mukana ollut polvituki auttoi kuitenkin hieman, vaikka olikin iso ja valui jatkuvasti polven alapuolelle. Käytin myös nilkkatukea jossain vaiheessa ja patikkakepistäkin oli välillä hyötyä, tosin loppumatkasta lähinnä vain kanniskelin sitä mukanani. Reissun ainoa rakko sentään taisi olla tässä vaiheessa jo parantunut!
Polvituen voimalla ja kevyesti sandaaleissa eteenpäin. Kuva Lenskun ottama.
Kartassa on ehkä hieman pielessä tuo etäisyys Santiagoon.
 Vianan albergue sijaitsi tässä vanhassa luostarirakennuksessa.
Reilun 20 kilometrin päivämatka sujui suhteellisen helposti ja rattoisasti maalaisteillä, ihanassa metsässä ja joen rannalla. Oltiin perillä seuraavassa määränpäässä Viana do Castelossa jo kahden aikoihin, vaikka oltiin vietetty hyvä tovi matkan varrelle osuneessa ”kyber”kahvilassa paahtoleipien, limpparin ja jäätelön kera. Portugalilaisesta kahvilasta on ihan turha edes etsiä mitään terveellistä suuhunpantavaa! Juteltiin siellä paikallisen pariskunnan kanssa, jonka tytär oli juuri Tsekissä vaihdossa, niin kuin mekin oltiin viime vuonna. Pestiin siistissä ja muutenkin loistavassa alberguessa pyykkiä ja yritettiin saada niitä vanhan luostarin erittäin tuuliselle sisäpihalle kuivumaan. Hakaneulat osoittautuivat tässä erittäin käteviksi! Lähdettiin illemmalla Zén kanssa kaksin katselemaan kaupunkia, Lensku oli huonovointinen ja jäi lepäilemään. Viana olikin oikein kiva paikka, käytiin käsityömarkkinoilla ja syömässä ravintolassa. Yritettiin ensin tuloksetta metsästää kasvisravintolaa, mutta mentiin lopulta johonkin tavalliseen, jossa oli söpöjä pikkupöytiä kadunvarressakin. Otin lempikeittoani eli lähinnä lehtikaalista ja perunasta koostuvaa caldo verdeä sekä taas jotain perinteikästä turskaa (bacalhau), joka oli täynnä ruotoja. Kotona en ikinä osta kalaa, mutta reissuilla on joskus niin surkeat kasvisruokavalikoimat, että merenelävät on usein parempia. Ja tuolla vaelluksella teki usein oikein mielikin syödä kalaa, varmaan proteiinin takia. Ruuan jälkeen oli jo pimeää, joten painuin nukkumaan, mutta duracellpupu Zé meni vielä johonkin elokuvafestareille katsomaan leffan.
Perinteikästä taidetta alikulkutunnelissa.


Ei nämä pyhiinvaellussepustukset juuri näytä ketään kiinnostavan ainakaan kommenttien lukumäärästä (pyöreä 0) päätellen, mutta laitanpa tähän edes omaksi ilokseni vielä varustelistan. Ehkä tästä joku vaeltamaan läksijä saa vinkkejä omalle reissulleen. Tähdellä* merkityt tavarat on yhteistavaroita, joita meillä kolmella oli yhteensä yksi kappale mukana suhteellisen tasaisesti jaettuna.
Vaatteet:
Vaelluskengät – päivittäin käytössä
Sandaalit – lähes päivittäin käytössä
2 shortsit – päivittäin käytössä
Leggingsit – yökkärikäytössä
3 toppia – päivittäin käytössä
Pitkähihainen t-paita – yökkärikäytössä
Fleecepaita – käytössä telttaöinä
Huivi  – käytössä telttaöinä ja tyynynä
Urheiluliivit – päivittäin käytössä
Toiset liivit – lähes päivittäin käytössä
Alkkareita – päivittäin käytössä
4-5 vaellussukat – päivittäin käytössä
Uikkarit – ei tilaisuuksista huolimatta tarvittu
Sadeviitta (kertakäyttö) – käytin muutaman kerran, jonka jälkeen oli niin täynnä reikiä, että heitin pois, eikä sen koommin tarvittukaan
Hygienia & ensiapu:
Saippua (marseille) – päivittäin käytössä
Hammasharja – päivittäin käytössä
Hammastahna – päivittäin käytössä
Kosteusvoide – lähes päivittäin käytössä
Kampa – päivittäin käytössä
Dödö – päivittäin käytössä
Sheiveri – lähes päivittäin käytössä
Aurinkorasva* – lähes päivittäin käytössä
Jalkavoide* – päivittäin käytössä
Polvituki – loppumatkasta usein käytössä
Nilkkatuki* – loppumatkasta käytössä
Kynsisakset* – kerran pari käytössä
Särkylääkettä* – ei tarvittu
Compeedeja – lähes päivittäin käytössä
Laastareita – lähes päivittäin käytössä
Ideaaliside* – ei tarvittu
Kosteuspyyhkeitä* – muutaman kerran käytössä
Tiikerisalva – muutaman kerran käytössä
Muut:
Reppu – päivittäin käytössä
Passipussukka – päivittäin käytössä
Lompakko – päivittäin käytössä
Passi  – ei muistaakseni tarvittu
Pyhiinvaeltajan passi – päivittäin käytössä
Puhelin+laturi – lähes päivittäin käytössä
Kamera+laturi – päivittäin käytössä
Kynä – ei taidettu tarvita
Kopio passista ym. paperit – ei tarvittu
Kartat, alberque-lista ym. reittitulosteet* – lähes päivittäin käytössä
Matkapyyhe – päivittäin käytössä
Aurinkolasit – lähes päivittäin käytössä
Taskulamppu – telttaöinä käytössä
Kangaskassi – päivittäin käytössä
Minigrip-pusseja – päivittäin käytössä
Teltta* – muutaman kerran käytössä
Makuupussi – päivittäin käytössä
Makuualusta – muutaman kerran käytössä
Riippumatto* – muutaman kerran käytössä
Retkikeitin* – lähes päivittäin käytössä
Retkikattila* – lähes päivittäin käytössä
Puukko* – lähes päivittäin käytössä
Lautanen – lähes päivittäin käytössä
Lusikka, haarukka – lähes päivittäin käytössä
Muki – muutaman kerran käytössä
Vesipullo 0,7 l – päivittäin käytössä
Vesipullo 1,5 l – päivittäin käytössä
Pala karhunkieltä* – lähes päivittäin käytössä
Narua* – muutaman kerran käytössä
Vessapaperirulla* – lähes päivittäin käytössä
Hakaneuloja – muutaman kerran käytössä
Tästä listasta voi päätellä, että ihan siihen suositeltuun repun painoon, 10% omasta painosta, ei päästy. Veikkaan, että oma reppuni painoi noin 7-8 kiloa poislukien vedet ja ruuat. Ei mukana kuitenkaan kovin montaa turhaa asiaa kulkenut. Uikkarit, särkylääkkeet, ideaalisiteen, passin ja passikopion sekä kynän olisi voinut jättää kotiin, mutta kaikki ovat suht kevyitä ja sellaisia, joista olisi ollut suurta hyötyä mikäli tarvetta olisi ilmennyt, joten kannatti kuitenkin ottaa mukaan. Tietysti kevyemmillä kantamuksilla pääsisi, jos ei telttailisi tai kokkaisi ulkona ollenkaan, mutta me haluttiin pitää budjetti pienenä. Telttaa olisi voinut kyllä hyödyntää enemmänkin, mutta muuten aika onnistunut paketti! Ospreyn 34 litran reppuni ei missään vaiheessa tuntunut liian painavalta ja ensimmäisten päivien jälkeen sitä tuskin huomasi. Se oli juuri sopivan kokoinenkin. Haglöfsin vaelluskenkiini taas tuli reikä, kun olin käyttänyt niitä 6 viikkoa (kuulemma nahan kuivumisen takia, vaikka vahasin popot ennen käyttöönottoa ja vielä toiseen kertaan ennen vaellukselle lähtöä… ehkä Portugalin aurinko on sitten liian kuuma pohjoismaisille kengille), mutta ne on jo saatu vaihdettua uusiin erimallisiin vaelluskenkiin, kiitos Haglöfsin hyvän asiakaspalvelun.
Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Póvoa de Varzim – Viana do Castelo & varustelista

  1. Mua kiinnostaa!!oon ollut ihan superkiinnostunut näistä pyhiinvaellusjutuista 🙂 tarvikelista oikeinkin oleellinen! Katottiin vasta just joku tosi hyvä leffa missä ne tyypit vaelsi tonne Santiagoon vissii Ranskasta ni sen katottua kiinnosti vielä enemmän tää!

    Tykkää

  2. No kyl mä arvasinkin että sua kiinnostaa, ja ehkä paria muutakin sentäs! 😀 Joo se Ranskasta alkava reitti on se kaikista suosituin, ja tohon aikaan vuodesta se ois ollut luultavasti ihan tupaten täynnä porukkaa! Oon kuullutkin siitä leffasta, pitäis kans katsoa se 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s