Löytöretkeilijöiden kaupunki 1

Tässäpä kuvapläjäys poutaisen kesäisestä Lissabonista alkaneen marraskuun harmautta värittämään! Löytöretkeilijöiden kaupunkia tuli tuona päivänä koluttua mahdollisimman epälöytöretkeilijämäisesti: turistibussin kyydissä! Ihan hauska ajeluhan se oli, kun korvanapeista selostettiin paikkojen historiaa ja auringonpaiste sekä sadekuurot vuorottelivat. Itse en moiseen lystiin pennosiani käyttäisi, mutta tuolloin olin liikkeellä perheen kanssa.
 Santa Justan hissi
Jokirantanäkymiä
Täällä aurinko ei viime päivinä ole juuri näyttäytynyt, mutta jollain ihmeen tavalla olen jopa nauttinut ankeasta säästä, hämäristä päivistä ja vastatuuleen pyörällä sotkemisesta. Onhan tämä tavallaan ihan omaa luokkaansa. Marraskuun mukana hyppäsi silmille myös hurjaa vauhtia lähestyvä haku maisteriohjelmiin, johon oikeastaan olenkin herännyt vasta nyt. Kävikin sitten ilmi, että englanninkielisiin ohjelmiin hakemiseen vaaditut kielitestit ovat Helsingissä täyteenbuukattuja, mutta eipä hätiä mitiä, onneksi Tukholmassa oli vielä tilaa! Nyt olisi siis tarkoitus lähteä sinne esittelemään akateemisen englannin taitoja tuossa itsenäisyyspäivän hujakoilla. Testit kestävät kaksi päivää, joten päästään viettämään Tukholmassa ainakin yksi yökin. Tämä ympäristösuunnittelijan tutkinto alkaa olla jo siihen malliin purkissa (tänäänkin suoriuduin toivon mukaan ympäristöterveydenhuollon tentistä!), että keväälle jää enää yksi ainoa tilastomenetelmäkurssi ja opinnäytehommat.
En oikein ole edes varma, että mitä mä sillä maisterintutkinnollakin sitten tekisin (jos nyt ensin siitä selviäisin), sillä akateeminen kunnianhimoni on melkoisen olematon, eikä tutkijan ura juurikaan kiinnosta. Kuulostaisi suorastaan hivenen turhauttavalta  tutkia asioita, joita haluaisin mieluummin kehittää! Toki sitä tutkimustakin tarvitaan taustalle, mutta itseäni kiinnostaa enemmän ihan käytännön maailmanparannushommat ja tiedon soveltaminen kuin uuden tieteellisen tiedon tuottaminen. Niiden keskeytettyjen biologian opintojen muisteleminenkaan ei varsinaisesti ole omiaan kannustamaan tässä yliopistoon paluussa – olin siellä nimittäin aivan hukassa, mutta ehkä elämäntilanteella ja opiskeluun tottumattomuudellakin oli vaikutusta asiaan (ei sillä, että edelleenkään osaisin opiskella, kun tenttiinluku on muutaman powerpointin selaamista ja parin kirjan sijaan riittää kun luetaan pari kirjan luvuista). Monessa työpaikkailmoituksessa silti vaaditaan ylempää korkeakoulututkintoa, että kyllä mä ainakin yritän sellaisen takataskuun hankkia.
Ainakin kaksi erittäin kiinnostavaa ohjelmaa on jo löytynyt, ja niihin ajattelin kaikesta huolimatta hakea. Eihän sinne pakko ole sitten mennä jos vaikka oman alan töitä sattuisikin ennen ensi syksyä jollain ihmeellisellä tuurilla saamaan. Turun yliopistoon mulla olisi edelleen voimassaolevat opiskeluoikeudet, mutta siellä tarjottavista maisteriohjelmista ei löydy sitä ihan omimmalta tuntuvaa juttua. No mutta, katsotaan nyt ensin että miten tuo tuleva Sansibarin reissu eli niihin omilta tuntuviin töihin käytännössä tutustuminen sujuu (kirjoittelin asiasta aiemmin täällä)!
Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Löytöretkeilijöiden kaupunki 1

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s