Hohtava syys

Pertsa-Viljami hotkii sirkkoja ja kasvaa sellaista vauhtia, ettei ollut melkein tunnistaa samaksi parta-agamaksi kun sen ensimmäistä kertaa näki pitkän kesän jälkeen. Veikkaan, että siitä tulee oikeasti lähemmäs kissankokoinen roikale. Naapuriksi, jolle voi vähän pullistella, on muuttanut veljen suloisen kömpelö piikkihäntäagama. Piikkis haistelee kielellään kaikkea, mitä tielle sattuu, vaikka sitten läppärin laturia.
Leineperin syysmarkkinoilta tarttui mukaan käsin kierrätyskankaasta tehty pipo. Oli mukavaa löytää säädyllisennäköinen myssy, joka mahtuu päähän, pysyy päässä ja lämmittää jopa korviakin! Itse paikkakin on niin sympaattinen vanhanajan fiiliksineen.
Tein myös yhden yön pikavisiitin Ouluun, jossa en olekaan ennen käynyt ohiajamista lukuunottamatta. Päästiin sopuhintaan keikkabussin kyytiläisiksi ja katsomaan itse esityksiä (Kolmas ilmestys sekä Herr Emil’s Shock Circus), ja kaupan päälle saatiin viettää ilta Oulua katsellen. Nähtiin ihania Fannia ja Teemua syksyisen iltakävelyn ja kuulumistenvaihdon merkeissä, ihailtiin vanhoja taloja, valoja pimeällä merellä ja löydettiin hauska leikkipuisto kellopeleineen ja rumpuineen! Otin kokonaista neljä kuvaa, joista kaksi oli samasta kohteesta, mutta visiitti oli kaiken sen takaliston minibussissa puuduttamisen arvoinen; Oulu vaikutti kivalta ja eläväiseltä kaupungilta. Siellä olisikin ihan mielenkiintoisia jatko-opintomahdollisuuksia, joten saa nähdä, vaikka päädyttäisiin ihan asumaankin sinne.
Uusiin kotikulmiinkin on jo ehditty tutustua – lähimmällä boulderointipaikalla on käyty ja eväsretkellä päräyttävän kauniissa joenpenkan piilopaikassa Aurajoen rannassa. Kyllähän tuo lähibiitsi helposti päihittää sen keskustan jokimaiseman, joka tuntui jonkinlaiselta henkireiältä silloin Martissa asustellessa. Oon ihastellut ja ihmetellyt näitä lehtien värejä ja sitä miten ne aurinkoisella säällä hohtavatkaan. Ruska saisi mun puolesta jatkua ainakin tuplasti pidempään. Nyt se alkaa olla ohi taas. Mutta marraskuun vähässä valossa onkin ihan omanlaisensa hohde.
Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Hohtava syys

  1. Sitten vaan lähimmälle kasvattajalle kyläilemään! Sieltä mistä me tuo vauvana haettiin oli toistakymmentä liskoa, meinas pää mennä siitä söpöyden määrästä ihan pyörälle! 😀

    Tykkää

  2. Voi miten ihania kuvia!!!<3 oli niin ihanaa nähdä teitä tuolloin :)! mul on muute samanlaisesta kankaasta tehty mekko ko mikä sul on tuos pipokuvassa! :--D ja voi AAAAAAAAA EN KESTÄ KUI IHANA TOI LISKO-OLENTO ON! mä haluan tuollaisen tyypin mun perheeseen. Onks noi kuin seurallisia? helppohoitoisia?kalliita?

    Tykkää

  3. Samismekkosia ollaan sitte! :>
    On noi tosi seurallisia, ainakin kun ne totuttaa käsittelyyn vauvasta pitäen! Alkavat jopa murjottaa jos niitä ei huomioi tarpeeks :'D Ja helppohoitosiakin sanoisin, päivittäin tietty ruokinta ja joskus kylvetys plus muu puuhailu, mut ei vaadi mitään ihmeempiä. Terran lämpötilaa täytyy tietty vahtia ettei tule vilu liskolle. Maksavat kai muutaman satasen plus terra ja sisustukset. Sitte vaan liskoa metsästämään :))

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s