Kesän viimeisiä retkiä

Kunstenniemi 
 
Kävimme opiskelutovereitten ja parin avecin kanssa saaristossa Kunstenniemen leirikeskuksen rauhassa saunomassa, pelaamassa mölkkyä, vaihtamassa kesän kuulumiset, leffailtailemassa, kävelemässä metsäpoluilla sekä näkötornissa ja syömässä täysihoidettuina ihan liikaa. Metsän vihreä ja oranssit auringonlaskut olivat kauneinta syyskesää ja meressä tarkeni vielä käydä pulikoimassa. Turkuun palasi takuulla rentoutunutta porukkaa.
Taattisten tila 
 
Paluumatkalla poikettiin Taattisten tilalla rapsuttelemassa vuohia, kaneja, lampaita, erityisen hellyydenkipeää kissaa ja riippuvatsasika Ottoa. Alan aina tällaisissa paikoissa haaveilla olevani joku päivä itsekin maatalon emäntä, ja tekemään suunnitelmia miten jonkun vaatimattoman tilan tai edes tontin voisi joskus hankkia ja asettua sinne elelemään mahdollisimman omavaraisesti vuohien ja kanojen ja lampaiden ja mehiläispesien keskelle johonkin kunnostettuun vanhaan torppaan tai itserakennettuun ekotaloon, jota ympäröisi permakulttuuripuutarha… Aina nuo unelmoinnit vaan tyssää siihen ahdistavaan vuosien velkaorjuus-kohtaan, kun ei perinnöksikään satu mitään sukutiloja taivaista tipahtelemaan. Portugalin päässä voisi sentään olla hieman paremmat mahdollisuudet maatilan perimiseen, joten kuka tietää! Siellä olisi vain lähestulkoon pakko perustaa jonkinlainen oma yritys pärjätäkseen, mutta inspiroivia ideoita sellaisellekin on jo pohdiskeltu.
Mutta on asialla toinenkin puoli: mitä hyötyä on maailmalle siitä, että minulla on työntäyteinen pikku elämä jollain somalla maapläntillä? Minusta tuntuu, että haluan ensin osallistua maailman ongelmien ratkomiseen siellä, missä ei voida tuosta noin vain katsella youtubesta, miten meille on rakennettu vaikkapa sadevesikeräin, kompostivessa tai ruovikkopuhdistamo, ja ryhtyä sitten itse tuumasta toimeen. Jos siitä vaikka olisi edes hieman iloa Äiti Maalle ja sen lapsille. Voihan maailmaa muuttaa pelkällä esimerkilläkin, etenkin nyt some-aikakaudella, mutta itse uskon suoralla toiminnallakin olevan tarvittu paikkansa.
Näitä epämääräisiä tulevaisuudensuunnitelmia on hyvä pohtia, kun pitäisi polkaista opinnäytetyöprosessi käyntiin aiheen valinnasta aloittamalla! Vapaaehtoistyöhön sitouttamista, kääpien viljelyä maatalouden sivuelinkeinona, hidasta turismia suomalaisella pyhiinvaellusreitillä, ruokaturvaa ja metsiensuojelua Afrikassa, vai jotain ihan muuta? Tämä ala on niin laaja, että loppujen lopuksi lähes minkä aiheen vain saa jostakin kulmasta liitettyä kestävään kehitykseen, ja itselläni on se ongelma, että vähän kaikki kiinnostaa. Oma työni tulee kuitenkin olemaan tilaustyö jollekin hankkeelle, sillä haluan, että se tulee ihan oikeasti käyttöön, eikä päädy pelkästään omaan kirjahyllyyni pölyyntymään, joten se jo onneksi rajaa aihealueita aika paljon.
Haaveileeko joku muu omavaraisesta elämästä?
Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”Kesän viimeisiä retkiä

  1. MINÄ MINÄ MINÄ HAAVEILEN!voi kuule kuinka paljon tuota meidänkin pienessä perheessä pohdittu 😀 se olisi täydellisyyttä. Toivon kovasti ja pyrin että jonain päivänä voisin elää edes suurimmaksi osaksi omavaraisesti. Ihan mielettömän fiksuja pohdintoja sulla tyttönen!

    Tykkää

  2. En varsinaisesti haaveile, mutta onhan se kieltämättä kivaa kun on useampana kesänä kasvattanut esim. omat chilit tossa partsilla ja puskat tekee hyvää satoa, josta riittää talven yli pakkaseen eikä tarvitse kaupan moisiin kajota. Joskus tää yhteiskunta vaan ahdistaa ja ahdistaa se, että on niin riippuvainen tosta lähi-Alepasta mutta toisaalta en tiedä pärjäisinkö mä, jos pitäisi kaikki ruoka itse kasvattaa. Kuolisin varmaan nälkään ekan talven jälkeen.. 😀

    Hidas turismi suomalaisella pyhiinvaellusreitillä kuulostaa muuten todella mielenkiintoiselta aiheelta! Siitä vaan opparia väsäämään 🙂

    Tykkää

  3. Jep! Joku yhteisöllinenkin kyläratkaisu tms. olis hieno, ettei itse tarvis yrittääkään ihan kaikkea tuottaa vaan vois keskittyä osaan ja vaihdella muiden lähistöllä asustelevien tuotteisiin. Niin ku se kai ennenvanhaan on mennytki 😉

    Tykkää

  4. Joo en mäkään mikään viljelijämestari ole, mutta joka vuosi oppii enemmän ruuan kasvattelusta ja luonnontuotteiden hyödyntämisestä! Hitaastihan sitä omavaraisuusastetta pitäis varmaan lähteä lisäilemään sittenkin kun olis joku sopiva paikka, ettei just joudu sinne nälkäkuoleman partaalle 😀 Jos nyt ensiksi vaikka sais vietettyä kesän ihan paikoillaan, niin vois vaikka vuokrata kaupungilta oman viljelypalstan!

    Noissa oppariaiheissa tarvii vähän miettiä sitäkin, mikä vois poikia oikeasti töitä. Nyt oon ehkä eniten kallistumassa tuohon vapaaehtoistyöhön ihan vaan sen konkreettisen hyödyn takia, mut katsotaan, katsotaan.. Olis se kyllä siistiä voida sanoa olleensa mukana kehittämässä pohjoista pyhiinvaellusreittiä 🙂

    Tykkää

  5. Mmmhh, kiinnostaisi todellakin kovasti, ainakin johonkin pisteeseen asti ^^ Ollut aina haaveissa oma talo maalla ja sen ympärystässä rönsyilevä puutarha, ja lampaat sekä kanat kuuluu myös tähän kuvaan. Saas nähdä mitä tapahtuu. Tuollainen kyläyhteistö olisi kyllä aika mahtava myös. Sellainen, missä jokainen huolehtisi joistain osa-alueista, ja auttaisi toinen toisiaan. Hyödyllisyyden lisäksi siihen tulisi mukaan sosiaalinen yhteisöllisyys, mikä voisi olla tosi rikas juttu.

    Onneksi olen sellainen ihminen, etten vaadi kauhean paljoa ja olen tottunut elämään aika nuukaillen, joten maanläheinen elämä sopisi minulle paremmin kuin hyvin 🙂

    Sun opinnot on muuten aina kuulostaneet aivan sairaan kiinnostavilta. Itse painiskelen koulumasennuksen kourissa (väärä ala? vielä puolitoista vuotta jäljellä) ja olenkin mietiskellyt että mikä oikeasti kiinnostaisi ja mikä tuntuisi tärkeältä.

    Tykkää

  6. Niinpä, yhteisöllisyyttä ainakin ite kaipailisin enemmän elämään myös!

    Tuo on kyllä harmi juttu jos vasta pitkään opiskeltuaan huomaa et ala ei olekaan oikea. Mitä sitten opiskelet nyt? Mä vaihdoin kestävään kehitykseen biologian yliopisto-opinnoista aika nopeasti huomattuani ettei ne olleetkaan ihan mua varten. Mutta kyllä nykyisiinkin opintoihin välillä turhaantuu silloin kun tuntuu, että kursseilla jauhetaan vain ympäripyöreää kakkaa ja työttömäksi täältä kuitenkin valmistutaan, mutta hyvät hetket voittaa huonommat, pitää vain löytää joku oma erikoistumisjuttu, mistä tykkää ja mihin tähtää. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s