Perjantaina matkaan ohoi!

Tämä agamaveitikka on Pertsa-Viljami. Perheeni parta-agama Reiska lähti jokin aika sitten paremmille torakanmetsästysmaille. Paljon oli surua, mutta ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin – meille muutti uusi liskovauva. Hän on vasta neljä ja puoli kuukautta vanha, mutta jo melkein samankokoinen kuin edeltäjänsä! Sirkat ja salaatti uppoaa tähän pikku suursyömäriin siihen tahtiin, että kasvatuspaikan agamista päätellen tästä silmissä kasvavasta pojasta tullee sellainen pienen kissan kokoinen mötikkä. Reiska-parka ei tainnut yhtä hyvistä oloista olla kotoisin, kun se jäi aika pienikokoiseksi.
Mahdottoman suloinen tyyppi on kovin eloisa sekä utelias ja rakastaa kiipeillä terransa seinillä. Lisäksi se tuntuu osoittavan mieltään, jos se jätetään hetkeksi yksin. En kyllä ole ollenkaan varma, onko liskot niin älykkäitä, mutta mistäpä sen tietää. Näissä muutaman viikon vanhoissa kuvissa liskovauva ei ole niin kauniin värinen selästään, sillä se oli juuri luomassa liian pieneksi käyvää nahkaansa. Seuraavassa tuoreemmassa kuvassa oranssinpunaiset suomut pääsevät paremmin oikeuksiinsa.
Mitäs muuta tänne kuuluu? Lähden viiden päivän päästä, perjantaina, Portugaliin! Takaisin Suomen kamaralle laskeudun vasta loppukesästä. Ennen sitä pitäisi suoriutua parista tentistä ja yhdestä ryhmäesityksestä. Kursseina filosofiaa ja logistiikkaa: taas saa todeta tämän tutkinnon ihanan monialaiseksi.
Portugalissa mulla on ennen kolmikuukautisen työharjoitteluni alkua pari viikkoa lomaa, jolloin on suunnitelmissa tehdä peräti kaksi reissua (sen jälkeen kun ei ole aikaa kuin viikonlopun mittaisiin pyrähdyksiin). Ensin porukkapakulla maan pohjoisosassa sijaitsevaan pikkukylään keskelle ei-mitään patikoimaan, bongailemaan faunaa ja flooraa sekä rasittamaan lihaksia ja aivonystyröitä boulderprobleemeilla. Sieltä palattua olisi tarkoitus lähteä polkupyörillä aivan toiseen suuntaan, nimittäin etelän Algarven valkoisille biitseille telttailemaan ja rentoilemaan.

Näiden suunnitelmien kutkuttavuuden takia en ole kovin hyvin onnistunut elämään hetkessä viime aikoina, vaan (myönnetään) laskenut tunteja siihen, että kävelen rinkka selässä ovesta ulos, ja miettinyt tuhanteen kertaan, mitä pakkaan mukaan! Nyt on kuitenkin irtaimisto roudattu porukoiden nurkkiin kesäsäilöön ja ennen sitä jokainen tavara käyty läpi. Sen myötä sain riisuttua jonkun henkisen taakankin yltäni – nyt olo on vapaampi kuin aikoihin. Mulla on kotona enää ne tavarat, jotka otan mukaani (paria sinne kesäsäilöön jäävää huonekalua lukuunottamatta), samaan asuntoon en tule palaamaan enkä tiedä missä tulemme syksyllä asumaan. Tavaraa näytti olevan ihan liikaa (muutto tehtiin kolmella henkilöautokuormalla) mutta nyt muutamassa siistissä pinossa se ei enää näytäkään niin valtaisalta määrältä. Omistan kyllä tosi paljon sellaista ”turhaa” koriste-esineistöä ja muuta tavaraa, jonka funktiona on kodin kodikkaaksi tekeminen, matkamuistona tai muuna vastaavana esteettisenä elementtinä toimiminen, mutta vaikka siitä vähän vaivaa onkin, mä en vaan viihdy kolkkojen valkoisten seinien ympäröimänä. Muuta on aika maltillisesti – jotain mukeja ja ruokalautasia lukuunottamatta, mutta niitä menee kuitenkin käytössä säännöllisin väliajoin rikki. Vaatteet oli mulle ennen melkoinen ongelmakohta, mutta kirppispöydän ylijäämätkin yhteen hyväntekeväisyyskirpputori-tapahtumaan lahjoitettuani on niitäkin nyt suhtkoht sopivasti.

Saa nähdä ennätänkö postailemaan enää mitään ennen lähtöä. Mä oon niin valmis. Adeus, até logo!

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Perjantaina matkaan ohoi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s