Kevätretkiä ja pakuriteetä

Mikä ihana kevätauringonpaiste meitä onkaan hellinyt viime päivinä! Valo antaa kyllä melko paljon lisäenergiaa, eikä se lämpökään pahitteeksi ole. Tässä olisi hieman ajankohtaisempia kuviakin vaihteen vuoksi, Tampereen liepeiltä tällä kertaa. Ajettiin bussilla päätepysäkille Sorilaa. Alkuperäisenä suunnitelmana oli jatkaa liftaamalla, ja hihkaista kuski pysäyttämään, kun bongattaisiin autiotalo. Seutu vaikutti kuitenkin niin kauniilta ja autiotalojen kannalta potentiaaliselta, että käveltiin vaan ympäri ämpäri koko päivä. Välillä pysähdyttiin kokkaamaan pussipastaa ja purkkipapuja sekä ihailemaan oksien naavapartoja metsän siimekseen. Myös näkymättömissä mekkalaa pitävää metsäkanalintua jahdattiin, vaikka ei tosiaankaan tiedetty, oliko se edes sellainen.
Päivän alkaessa kääntyä illaksi muistin, että hei, ollaan muuten unohdettu kokonaan se pakurikääpien bongailu, ja noin minuutti tämän jälkeen läheisessä koivussa möllötti kuin ihmeen kaupalla musta, palaneen näköinen patti. Siinähän se pakuri sitten oli. Tien vieressä kylläkin, mutta ei siellä niin paljon liikennettä ollut, että olisi ympäristömyrkyt alkaneet epäilyttämään. Ei kun irroituspuuhiin koivunoksalle siis! Työkaluina saivat toimia hylätystä varastorakennuksen tapaisesta törkeästi ryövätty grillitikku, tiilenpuolikas ja lainalusikka.
Levitettiin kaulahuiviponchosta, muovipussista ja repuista muodostunut pakurinpalakeräin puun alle, ettei kallisarvoinen tavara menisi hukkaan. Pakuria tiiliskivellä takoessa alkoikin käävänpalasia mukavasti ropista keräimeemme.
Kaiverruksen ja hakkaamisen yhdistelmällä saatiin koko kääpä vihdosta viimein irtoamaan puusta. Vitsi sitä riemua! Seuraavana päivänä puolitettiin saalis, kun odotettiin päiväkaraoken alkamista, joka ei sitten ikinä alkanutkaan. Hiukan tietysti nauratti, ja saatiin osaksemme uteliaita katseita ja kysymyksiä. ”Ootte te hipit ihania!”
Kotona kuivasin pilkotun käävänpuolikkaani uunissa miedolla lämmöllä ja laitoin purkkiin. En ole ikinä raaskinut pakuriteetä ostaa sen korkean hinnan vuoksi, mutta nytpä on hyvät varastot tätä luonnonlääkettä. Pakuria on käytetty mm. syövän ja vatsasairauksien hoitoon jo vuosituhansia. Sen on sanottu myös vahvistavan sydämen toimintaa ja lisäävän elinvoimaa sekä vastustuskykyä ja siinä on kymmeniä kertoja enemmän antioksidantteja kuin mustikassa.
En tiedä kiinnittikö kukaan huomiota, mutta tämän postauksen kuvat on kuvattu uudella objektiivilla! Ostin hyvin myöhässä olleen joulupukin sponssaamana Nikkorin 35mm/1.8 linssin (ja uuden kamerahihnan), ja täytyy sanoa että oon ollut tosi tyytyväinen hankintaan! Johan sillä perus kittilinssillä tulikin yli vuoden päivät kuvailtua. Nyt sellainenkin asia kuin manuaalitarkennus jopa onnistuu, eivätkä kuvat heilahda hämärämmissä olosuhteissa kuvaillessa. Tässä muutama muokkaamaton testikuva, olkaapa hyvät!
Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Kevätretkiä ja pakuriteetä

  1. Heh, mun miekkonen roudasi tuota itsekeräämäänsä pakuria tänne Espanjaan saakka hirveät satsit 😛 Onneksi ei jääneet epäilyttävinä möykkyinä turvatarkastukseen 🙂

    Tykkää

  2. Hyvä vaan, ettei pääse loppumaan, kun eihän siellä sitä taida kasvaa. Haha, joo lentokenttäviranomaiset olis voineet jossain tapauksessa vähän ihmetellä niitä ruskeita kökköjä tai jauheita 😀

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s