Luolassa luolasta luolaan

Mulla oli Tsekissä sellainen kenttäkurssi kuin Cave ecology. Olin ainoa opiskelija koko kurssilla, mutta käytiin yksi perjantai kahden opettajan kanssa luolaretkellä Ústín liepeillä. Ekaksi kiivettiin kukkulalle ihmettelemään maan uumenista nousevaa lämmintä ilmaa, joka oikein höyrysi pikkupakkasessa.

Seuraavassa paikassa lumet oli myös sulaneet niistä kohdista, joissa maan alta virtasi lämpimämpää ilmaa. Sitten ryömittiin sivuttain vähän matkaa todella kapoiseen, muutaman metrin pituiseen luonnonluolaan. Itse luolassa ei ollut sen kummempaa nähtävää, mutta luolan suulta löytyi jonkun elukan ikivanha luu!

Viimeinen ”luola” oli vanha kaivos. Sen seinillä asusti ja nukkui kaikenmaailman öttimönkiäisiä, katoissa loisti avaruusefekti vesipisaroiden maalaamana. Käytäviä ei ollut niin paljoa, että olisi eksyminen alkanut pelottaa, mutta kuitenkin tarpeeksi, ettei joka mutkan takaa näkynyt päivänvaloa.