Sä oot toisesta maailmasta

Jotenkin se jouluaatto onnistui tulemaan vähän salakavalasti, yhtäkkiä oltiinkin jo kohti tuon sielunveljeni kotimaata kiitävällä lennolla, joka oli maustettu järkyttävällä turbulenssilla ja erittäin huojuvalla laskeutumisella Lissabonin lentokentälle, jonka työntekijät olivat yllättäen lakossa. Seisoskeltiin koneessa, jonka vieressä oli kyllä lentokenttäbussi odottamassa, mutta kukaan ei tuonut niitä portaita, joita pitkin koneesta pääsisi pois. Alkoi myös hiukan huolettaa se seitankinkku siellä rinkan uumenissa. Sitten alkoi kuitenkin tapahtua ja muutaman hetken päästä istuinkin jo muutaman kymmenen kilometrin päässä maaseudulla, varsinkin makeita perinteisiä herkkuja notkuvassa joulupöydässä portugalilaisen englantia puhumattoman isoäidin vieressä miettien, että mitenköhän hemmetissä tähänkin on oikein taas onnistuttu päätymään. Onneksi muut perheenjäsenet puhuivat sujuvaa englantia, ja mulle oli jopa valmistettu ihan varta vasten suomalaista porkkanalaatikkoa!
Tän veijarin kanssa yritin kovasti tutustua koko pariviikkoisen visiitin ajan, mutta hirmuhallitsijaksi itsensä kuvitteleva töyhtöpää lähinnä sähisi ja nokki takaisin.
Joulupäivänä sain esittelykierroksen ympäristöön, ja olin vähän väliä pudottaa leukani, kun en vaan ollut käsittää että joku ei-miljonääri saattaa asua tuollaisessa paikassa. Olin kyllä kuullut että jostain 1700-luvulta asti olemassa olleelle siukumaatilalle oltiin menossa, mutta suomalainen käsitys farmista oli tietysti hieman erilainen. Tuolla asusteli kokonainen suku tyyppejä melkein sulassa sovussa, omissa asunnoissaan tai taloissaan tietysti kaikki. Tilaan kuului jopa oma kappeli. Ja eläimiä oli hevosista ankkoihin. Parista rakennuksesta oli korjausrahan puutteessa sortunut katto, aika sääli, mutta kun kriisimaa laskee palkkoja niin minkäs teet.
Voi onnenpoikaa, syntyä nyt noin kauniiseen paikkaan! Ja mulla on kova ikävä noita kahta isoa elävää pehmolelua, ne saivat mun koiraongelmani jos ei nyt katoamaan niin ainakin lievenemään hurjasti, ja jopa haaveilemaan omasta berninpaimenkoirasta. Jestas. Isoja, kovaa haukkuvia ja kuitenkin melkoisia halinalleja. Elukoiden lisäksi olin ihan haltioissani palmuista ja sitruspuista. Kuinka siistiä tehdä aamusmoothie appelsiineista, jotka on itse edellisenä iltana kerännyt pihalta! Suunnittelin jo innoissani mitä kaikkea voisin kasvattaa ympäri vuoden puutarhassa sitten jos joskus muutan Portugaliin. Säät eivät olleet parhaimpia mahdollisia, melkein joka päivä satoi vettä ja lämpötila ei kohonnut aurinkoisellakaan ilmalla yli 17 asteen, mutta mulle se oli ihan kuin kahden viikon kesä. Kieltäkin opin siinä ajassa jo sen verran, että ymmärsin, mistä ihmiset puhuivat, mutta en tarkalleen tajunnut mitä ne sanoivat, elleivät puhuneet mulle tosi hitaasti ja selkeästi. Osasin siis jo jonkun verran espanjaa pohjaksi, mutta se alkoi kuulostamaan todella omituiselta portugalin pehmeämmän lausumisen jälkeen. Zé taas on saanut päähänsä opiskella suomen kielen ja lukea itsensä Suomessa kasvatustieteiden maisteriksi. Melkonen suunnitelma! Yritän täällä nyt sitten parhaani mukaan keksiä selityksiä sille, miksi joku sana taipuu niin kuin taipuu. Oon myös koittanut hakea itselleni Portugalista työharjoittelupaikkaa touko-heinäkuuksi, en malttaisi millään odottaa pääseväni uudestaan käymään.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s