Tsekin katolla

Valloitettiin Tsekin korkein huippu Sněžka 1602 metrissä. Voi että miten ihmeen valoisaa oli marraskuussa, ja voi tuota lunta ja sen kanssa leikkimistä! Ekana päivänä junailtiin aamuvarhaisella koillis-Tsekkiin, patikoitiin rinkkoinemme yhden metsäisen vuoren ylitse ja etsittiin yösija halvasta hotellista. Eksyttiin illalla vielä hulvattomiin, kaksi viikkoa myöhässä olleisiin halloween-kemuihin, joissa tuli jorailtua naamiaisasuisten tyyppien kera ja laulettua karaokea. Liiankin tuhdin hotelliaamupalan jälkeen harhailtiin ensin pitkin metsiä ja soita, kun ajateltiin, että kyllä me sinne huipulle ilman karttaakin löydetään. Loppujen lopuksi oltiin hylätty huipullepääsyhaaveet ja kuitenkin kiivetty puoliväliin vuorta kun tajuttiin että hei, täähän onkin se oikea polku. Siinä vaiheessa piti pitää jo kiirettä, mikä ei ollut kovin helppoa jäisellä polulla liukastellessa. Huippu oli Puolan puolella ja melkoinen turistirysä, mutta sainpa maksaa periaatteessa ilmaiset taukovohvelit (ja vessan, joka maksoi törkeät 2 euroa!) aiemmin maasta löytämilläni zloteilla. Järisyttävän upeita maisemia ehti ihailla muutaman minuutin ja napata vuorenvalloituspotretin muistoksi. Alas tultiin puolijuoksua vain 45 minuutissa että ehdittiin ajoissa torkkumaan kotiin vievään bussiin. Korkeuseroa oli yli 800 metriä.
Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”Tsekin katolla

  1. Upeita kuvia, taas kerran! Patikoidessa on kyllä aina jännää, että kerkeääkö vuorelta alas ennen auringonlaskua tai ennättääkö viimeiseen bussiin. Alamäessä pääsee onneksi kovaa eteenpäin 😀

    Tykkää

  2. Oon niin hurjan kauan ja hurjalla innolla seurannut sun blogia, että nyt tuumasin viimein kommentoida edes jotain!

    On ollut ihana seurata sun Tsekki-seikkailuja ja rakkausjuttuja – ja ihan etenkin kaikkia vaellushommia! Haaveilen tässä myös kovin, että jonain päivänä mun takut on yhtä pitkät ja muhevan muhkeat kuin sun. (Kauanko sulla on muuten ollut ne?)

    Tykkää

  3. Voi että, kiitos kommentista, ja kauniista sanoista blogissasi! Oon seurannut sitä ainakin vuoden päivät ja ihailen kovasti sun elämänasennetta (ja -muutosta!) ja seikkailuja, mutta kommentoimaan en oo tainnut juuri uskaltautua minäkään 🙂 ihana kuulla että tästä bloggailusta voi olla noinkin konkreettista iloa toisille!

    Mitä takkusiin tulee, ne on roikkunut mukana menossa melkein 6 ja puoli vuotta. Mutta sun takut on lähtökohtaisesti pidemmät, joten tuskin yhtä kauan tarvitsee niitten kasvamista odotella 😉

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s