Puolan katolla

Tatra-kuvia siitä kivisestä ja hyytävän tuulisesta maailmasta, jossa jäätävävetiset vuoristojärvet olivat turkoosinsinisiä, vuorten rinteillä oli lunta ja jäätä (jotka matkaseuralainen näki ja koki ensimmäistä kertaa) ja polut olivat alempana kivilohkareita ja ylempänä ajoittain niin jyrkkiä, että oli käytettävä kaikkia raajojaan sekä kallioon kiinnitettyjä metalliketjuja ja voitettava putoamisenpelko ja uskottava, ettei se puuskainen tuuli heitä rinnettä alas. Aloitettiin noin 1500 metrin korkeudelta ja valloitettiin lopulta Rysy-niminen huippu 2499 metrissä. Kun kurkotti vähän niin oli kiivennyt kilometrin ylöspäin ja tunne oli kuin olisi kivunnut vähintäänkin Mt. Everestille! Nyt tuntuu ihan epätodelliselta, että näin oikeasti omin silmin nuo maisemat. Seuraavaksi täytynee valloittaa Tsekinmaan korkein vuorenhuippu.

Puolan korkein huippu Rysy, 2499 metrissä, on täten valloitettu!

Muutin viime sunnuntaina pois asuntolasta, vanhassa kivitalossa sijaitsevaan kimppakämppään. Naapurihuoneessa on kaksi tsekkipoikaa, yksi slovakkipoika ja yksi labradorinnoutaja, meidän huoneessa on leveät ikkunalaudat ja kiipeilyköysi-installaatio roikkumassa katosta. Kylpyammeen erottaa hiukan neuvostohenkisestä keittiöstä pelkkä suihkuverho, mutta se ei paljon haittaa, kun kuitenkin on se keittiö, omaa rauhaa, asuntolaa halvempi vuokra ja mahdollisuus elää vähän enemmän tsekkiläistä opiskelijaelämää kuin mitä asuntolan Erasmus-kuplassa. Jaan huoneen pojan kanssa, joka sanoo minua sydämensä kauniiksi prinsessaksi ja meinaan punastua joka kerta. En tiedä olenko vain unohtanut, vai enkö oikeasti ole koskaan tuntenut tällaista valoa ja iloa kun ollaan yhdessä, tuntuu että ihan loistetaan. ”Everything we do is awesome, and everywhere we go, the sun is always shining.” Kaikenlaista odottamatonta sitä ihmiselämässä voikin tapahtua. Eilen ostin lentolipun, menen jouluksi Portugaliin! Jännää nähdä, miten joulua vietetään ikivanhalla maatilalla jossa asuu kokonainen suvullinen ihmisiä. Viivytään kaksi viikkoa, siinä ajassa pitäisi ehtiä ainakin käydä ihmettelemässä Lissabonia ja Portoa, sukeltaa tai ainakin snorklata ja kiipeillä, toivottavasti nähdä tuttuja ja tietysti juhlia uuttavuotta. Valoisaa marraskuuta, toivottavasti ehdin palailla taas pian blogin pariin!
Mainokset

5 kommenttia artikkeliin ”Puolan katolla

  1. Kuulostaa ja näyttää ihan törkeen hienolta! Tatran huipulle mekin oltaisiin haluttu viime keväänä kivuta maisemia ihailemaan, mutta oli vielä liian talvi. Tänä vuonna menee luminen talvi ihan ohi (ei haittaa yhtään), kun muutetaan huomenna Andalusiaan. Jee 🙂

    Tykkää

  2. Oi miltä tuolla näyttää, ihan hullua kuin kaunista huhhuh!
    Toi puu minkä alla istut on ihan mieletön!
    Kuulostaa niin upealta ja ihanalta sun elämäs siellä, mulla tulee sua iha hullu ikävä kun katselen näitä kuvia, oon iha superiloinen ja onnellinen sun puolesta, nauti tuosta kaikesta ilosta ja tuosta ihanasta pojasta!<3

    Tykkää

  3. Ensi kerralla sitten 🙂 tuolla(kin) olis niin paljon nähtävää että pitää joskus vielä palata noihin maisemiin! Voi että Andalusiaan, kuulostaa ihanalta. En oo ehtinyt lukemaan juuri ollenkaan muiden blogeja mutta toivottavasti lähitulevaisuudessa löydän aikaa seurata teidänkin kuulumisia sieltä :))

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s