Kotiinpäin

Kuvan minusta ottanut Lensku.
 

Loppureissulla liftattiin melko tiukalla aikataululla kohti Tallinnaa ja kotiin vievää lauttaa. Vietettiin yksi ilta Krakovassa ja saatiin vanhankaupungin torilla kahvittelun lisäksi kokea huikeat opiskelijabileet – viikon kestävät festarit! Porukkaa oli kokoontunut kampukselle grillaamaan ja hengailemaan, bändejä soitti monessakin paikassa. Törmättiin sattumalta kahteen poikaan, joiden kanssa oltiin liftattu samaan aikaan huoltoasemalla Belgradin ulkopuolella. He olivat kuulemma odottaneet kymmenen tuntia ja joutuneet loppujen lopuksi ottamaan bussin Puolaan. Me saatiin silloin kyyti alle tunnissa. Tuli taas kerran todettua, kuinka pieni maailma onkaan! Seuraava pysähdys tehtiin Bialystokissa, josta ei ole harmi vain tallentunut kameraan yhtäkään kuvaa, vaikka saatiinkin oikein kattava turistikierros. Matkalla yksi kuskeista sanoi, että näytetään joltain uskonlahkolaisilta Budapestistä ostetuissa haaremihousuissamme, ja toinen ajoi toimimattoman navigaattorin takia kymmeniä kilometrejä harhaan, jolloin meidän tiekartasto taas osoitti hyödyllisyytensä.

Pohjois-Puolassa päästiin suoraan Riiaan ajavaan rekkaan, jonka hytissä kököttäessä piti aina välillä vetää verhot nopeasti eteen ja piiloutua poliiseilta. Tarjoilu kumminkin pelasi, saatiin kahdelta kuskilta ainakin voileipiä, appelsiineja ja kahvia. Lisäksi haarukoitiin hapankaalia muovipussista, jota ei voinut sulkea. Sen puolen kilon hapankaalisatsin väkinäisen viimeistelyn jälkeen ei ole ihan hirveästi tehnyt mieli kyseistä ruokalajia… Saatiin Riiasta viime hetken hätämajoitus turkkilaisen vaihtarin luota ja minä menin hieman pois tolaltani erään kerjäläisen, nimittäin nuoren, hyvin siisteihin vaatteisiin pukeutuneen naisen takia, joka kerjäsi kirkon edustalla ison koiransa kanssa silminnähden häveten ja purskahti itkuun jonkun antaessa hänelle kolikoita. Mietin, että hänelle on täytynyt sattua jotain todella pahaa kun on tuohon jamaan joutunut, ja toivoin, että hänellä olisi ainakin katto päänsä päällä. Olin niin hämmästynyt tällaisesta ihan erilaisesta kerjäläisestä kuin kukaan aiemmin näkemäni, etten tajunnut edes antaa rahaa. Päätin myöhemmin tehdä niin jos hän vielä tulisi vastaan, mutta ei hän enää tullut.

Päädyttiin illalla vanhassakaupungissa haahuilun jälkeen sattumalta johonkin keskiaikaisen meiningin omaavaan kellariravintolaan, jossa soitti ihan loistava Rikši-niminen kansanmusiikkibändi. Tanssittiin niin myöhään, että seuraavana päivänä vaan nukuttiin niissä kahdessa pidemmässä kyydissä, joilla päästiin Tallinnaan. Ensin oltiin saatu kutsu jonkun pojan vanhempien luo grillaamaan (lihaa), mutta jouduttiin kieltäytymään. Autossa nukkumista tosin hieman häiritsi kahden pikkupojan hihittely ja osoittelu, jota jatkui koko matkan. Tallinnassa tuntui siltä kuin olisi jo kotona. Käytiin syömässä jo vakkariksi muodostuneessa, halvassa Asian Caféssa, ostettiin leipomosta oikein kakunpalat jälkkäriksi ja päästiin levittämään makuualustat tyhjän, pian remontoitavan talon yhden asunnon lattialle. Toimiva vessa löytyi viereisestä asunnosta. Rappukäytävään paistoi ilta-aurinko hirveän kauniisti, mutta eipä sitä muistikortille kovinkaan kummoisesti saanut vangittua. Yhtäkkiä illat olivat taas valoisia, ja oli jälleen kirpeä kevät – kaksi kevättä (ja kaksi pääsiäistä) samana vuonna. Oli jännää tietää, että oltiin kahdestaan kokonaisessa talossa. Aamulla ajettiin ratikalla pummilla meidän pysäkin ohi, ehdittiin juuri ja juuri lauttaan ja ykskaks olinkin jo kotona. Sen pituinen se reissu.

Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”Kotiinpäin

  1. minäkin olen reissanut mukana näin tietokoneen näytön kautta! olet nähnyt valtavasti vaivaa kirjoittelemalla näin tarkasti, mutta onhan se mukava itsekin näitä sitten myöhemmin lukea 🙂 tai en tiedä onko sulla joku reissupäivis siihen tarkoitukseen. jos ei, niin sulla on ainakin tosi tarkka muisti kun oot näinkin yksityiskohtaisesti tapahtumien kulut muistanut!

    Tykkää

  2. Ei mulla oo paperiversiota, valokuvat toimii mun reissupäiväkirjana ja niiden avulla kyllä palautuu todella monet kohtaamiset ja muut yksityiskohdat mieleen vielä tälleen kuukausienkin päästä 🙂 Jotenkin sitä reissatessa myös elää niin täysillä juuri siihen hetkeen keskittyen, ilman niitä arkisia päänvaivoja, että varmaan siksikin pystyy hyvin muistamaan monia asioita.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s