Sarajevo, osa 1

 

Liftattiin Mostarista ensin tosi mukavan trekkaamaan menossa olevan pojan, ja sitten ranskalaisen lehtivalokuvaajan kyytiin. Pysähdyttiin pari kertaa ottamaan kuvia henkeäsalpaavan kauniista maisemista, joiden läpi tie mutkitteli. En ole missään muualla nähnyt tuon väristä vettä. Sarajevossa tavattiin monta sinne muuttanutta turkkilaista ja kaksi hurmaavaa kanadalaista reissunaista, Tera ja Madeline, syötiin salaattia ja kuljeskeltiin ympäriinsä basaareja, toreja ja katuja pitkin jutellen ja kuvia räpsien. Mentiin kuppilaan istumaan iltaa, tanssijalkaa olisi vipattanut mutta viikonpäivä taisi olla keskiviikko tai torstai, eikä kaupungissa ollut mitään hyviä bileitä. Oltaisiin haluttu balkan-bileisiin kerran reissulla, mutta ilmeisesti sellaisia ei sitten arvosteta Balkanilla. Raitiovaunussa matkalla kokkaamaan ja nukkumaan joku teinipoika (ei tainnut olla paikallinen hänkään) sai ilman ennakkovaroitusta nyrkin naamaansa ja melkein pökertyi. Hänen rynnättyään ulos etsimään kumauttajaansa joku laitapuolenkulkijan näköinen äijä, kuulemma taskuvaras, kyttäsi meitä koko loppumatkan. Kauppaan kävellessämme taas jotkut pojat heiluttelivat rautatankoja kännipäissään pimeällä nurmikolla. Tera kailotti suureen ääneen englantia ja minua vähän hirvitti, eikä hirvitys suinkaan lieventynyt kuultuani, että ulkomaalaisten kidnappaukset ovat täällä yleisiä. Huh.

Sarajevon keskustassa taas väkivalta tuntui kaukaiselta ajatukselta. Siellä oli jotenkin mystinen tunnelma, islamin läsnäolo tuntui vahvana: moskeijoita oli joka kulmassa ja kaduilla näkyi paljon hunnutettuja naisia. Silti kaupunki tuntui jäävän jollakin tavalla etäiseksi, en jotenkin ehtinyt saada otetta siitä. Vaikka en yhtään ennen autosta kaupungin kamaralle astumista tiennyt, millainen kaupunki Sarajevo olisi, siitä oli jotenkin median kautta muodotunut päähäni ennakkomielikuva, mutta en ole ollenkaan varma, vastasiko todellisuus sitä vaiko eikö. Hostimme Safa asui Ilidzan lähiössä, joka oli kymmenen kilometrin päässä keskustasta ja lähestulkoon oma kaupunkinsa, emmekä enää palanneet kantakaupunkiin pikaista autovisiittiä lukuunottamatta.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Sarajevo, osa 1

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s