Pulaan joutuminen ja yö Katarinassa

Kuudentena matkapäivänä poistuttiin Schengen-alueelta ja ylitettiin Kroatian raja. Vasta silloin alkoi tuntua siltä että ollaan jossain aika etelässä, kun auton ikkunan takana vilisivät viinipellot ja oliivipuulehdot, joita reunustivat valkoisista kivistä kasatut kiemurtelevat aidat. Sitten oltiinkin pahassa Pulassa eli samannimisessä kaupungissa, hankittiin ruokatarvikkeita ja suunnistettiin paikkaan, jota meidän kuski (itsekin joku hippityttö) oli suositellut mukavaksi hengailu- ja telttailupaikaksi, nimittäin Jugoslavian armeijan sodan jälkeen hylkäämään sotilastukikohtaan, Katarinan parakeille turkoosin Adrianmeren rannalle. Vihdoinkin nähtiin se meri jonka luo oltiin monta päivää matkattu! Parakitkin loksauttivat suun auki, kun olin lähinnä kuvitellut jotain pieniä betonimöykkyjä suurien ja hulppeiden rakennusten sijaan. Pystytettiin teltta rennoissa tunnelmissa suojaiseen paikkaan, pestiin pyykkiä kirkkaassa ja aika lämpimässä merivedessä sekä jouduttiin jättimäisen ja sammaloituneen zombieravun hyökkäyksen kohteeksi (tiedä mistä se irvokas ilmestys tuli, mutta Lenskun hameeseen se joka tapauksessa oli yhtäkkiä takertunut!). Lähdettiin tutkimaan ympäristöä. Viisitoista vuotta tyhjillään seisoneista parakeista oli jo aikaa sitten varastettu kaikki mikä vain irti lähtee ja josta voi pari kunaa saada, mutta seinäkirjoituksia oli sitten sitäkin enemmän. Lemppariksi nousi tietysti suosikkikirosana ”kurva”, mitenkäs muutenkaan. Ihailtiin auringonlaskua laiturilla kalastajien vielä odotellessa saalista ja painuttiin väsäämään nuotiota sisältä kerättyjen lattialankkujen palasista.

Juuri kun oltiin saatu notski iloisesti roihuamaan, pimenevästä parakista käveli kaksi tyyppiä koiransa kanssa. Ne esittäytyivät ranskalaisiksi sotaveteraaneiksi, jotka olivat asuneet Kroatiassa siitä lähtien. Ja jestas sitä huolehtimisen ja pelottelun määrää! Meni kyllä pasmat ihan totaalisen sekaisin, kun nää ranskalaiset kertoivat, että Katarinassa hiiviskelee kaikenmaailman narkkareita ja moottoripyöräkerholaisia, ja että jos aikoisimme leiriytyä kauankin, niin ”they will smell the fire, they will see the light, and they will find you!” Ja että olisi ihan ok jos olisimme poikia, mutta kun olemme tyttöjä. Meidät varustettiin vielä varmuuden vuoksi paikallisen poliisin ja palokunnan numeroilla. Jälkeenpäin ajatellenhan tuo kuulosti lähinnä siltä että nää tyypit oli lievästi jumahtaneet sinne sota-aikaan kun viholliselta oli pysyttävä piilossa, mutta siinä vaiheessa ei kyllä naurattanut ollenkaan. Olishan sen telttapaikan silti ehkä vähän järkevämminkin voinut valita. Tehtiin kumminkin ruokaa (hyvä kun sain jonkun minimaalisen annoksen pussiperunamuusia kurkusta alas) ja käytiin yöpuulle. Tai siis Lensku kävi, mä en nukkunu koko yönä melkein silmäystäkään vaan kuuntelin kauhusta jäykkänä ja sydämentykytyksissäni että tuleeko joku, kuuluuko askelia, ja kävin vainoharhaisuuksissani moneen kertaan ulkonakin tsekkaamassa ettei mitään näy. Oli kyllä kamala yö, mutta vasta kuuden aikaan aamulla sinne joku harmiton nuorisolauma sitten rantautui pitämään jatkoja ja metelöimään niin ettei siinä enää olisi voinutkaan nukkua.

Advertisements

8 kommenttia artikkeliin ”Pulaan joutuminen ja yö Katarinassa

  1. Huh aika kuumotuksien yö. Ihan mielettömän hienoja kuvia ovat nämä! Sulla on silmää :–) Teidän leiriytymispaikka on kerrassaan upea! Tuo rakennus, meri ja kaikki. Ja niin kauniita seikkailijoita olette :–) On ilo seurailla täältä! Paljon iloista mieltä, rauhaa ja valoa seikkailujen poluille!

    Tykkää

  2. Voi kiitos kauniista sanoista! 🙂 Upeahan tuo paikka olikin, oma jänishousuisuuteni vaan pilas vähän aluks niin loistokasta leiritunnelmaa, haha. Samaa toivon sulle ja teille, aurinkoista kevättä!

    Tykkää

  3. Hirmuisen hienoja paikkoja. Mä ainakin luen ihan innoissani kaikki nää reissujutut, kun saat lisää kirjoitettua! Tekisi mieli itsekin lähteä vastaavanlaiselle matkalle, mutta tänä kesänä oon menossa Lappiin niin ehkä eteläisempi Eurooppa on vuorossa ensi vuonna…?

    Tykkää

  4. Kiva kuulla että kiinnostusta löytyy! c: Eikun reissuun vaan, sitten kun on hyvä hetki! Balkanin seutu on ainakin ihan loistavaa matkailuseutua. Haluaisin itekin mennä Lappiin, mieluiten ruska-aikaan, mutta saa nähdä koska sinne tulee lähdettyä.

    Tykkää

  5. Tulee mieleen ihan omat reilireissuni vuosien takaa 🙂 Silloin tuli aika huolettomasti leiriydyttyä missä vaan,enkä koskaan pelännyt, vasta kun tositilanne tuli eteen….Itseasiassa minun ja ystäväni telttaan hyökättiin puukon kanssa Ranskassa…(pitkä tarina) Joten suosittelen kyllä varovaisuutta, mutta toisaalta turha sitä liikaakaan panikoimaan elämässä, joskus vaan käy huono säkä…

    Tykkää

  6. Totta, voihan sitä joku puukon kanssa niskaan hyökätä vaikka kotikadulla. Mutta joo, ei ollut kyllä ihan mun juttu noin kuumoittavassa paikassa nukkuminen, tuskin tulee toista kertaa koitettua! Mä kyllä pelkään jos on jonkinlaista aihetta siihen (niinkuin tuolla olis voinut olla), enkä oo mikään uhkarohkea rämäpää, ja se on ihan hyvä vaan. Mulle on tärkeetä että nukkumispaikka on edes jotenkin turvallinen. Eri asia on tietty yöpyä teltassa jossain aivan landella missä ei liiku ketään, mut kyllä sitä parhaiten nukkuu ihan vahditulla leirintäalueella..

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s