Quetzaltenango

Halusin mennä Quetzaltenangoon oikeastaan vain siksi, että eräs Von Hertzen Brothersien biisi kertoo samannimisestä kaupungista, vaikka en kylläkään edes tiedä, onko kyse juuri tästä. Nyt oltiin laaksossa jo yli kolmessa tonnissa, viileyteen ehkä totuttu jo tai sitten ihanan mummon pyörittämän kodinomaisen guesthousen paksut ja painavat täkit pitivät kylmän loitolla. Meidän huone oli vanha autotalli, mutta majatalo oli todella halpa, puhdas ja siellä oli keittiö, joten päästiin tekemään itse ruokaa. Voi että se olikin hyvää pitkästä aikaa. Läheisessä lihakaupassa myytiin reissun parasta kotitekoista ja jonkin kasvin lehteen käärittyä juustoa. Quetzaltenangossa oli paljon eurooppalaisiakin nuoria ihmisiä, jotka olivat tulleet sinne opiskelemaan espanjaa tai jopa töihin. Se vaikuttikin jotenkin sellaiselta opiskelijakaupungilta. Käveltiin ympäriinsä kaupungin mäkisillä laitamilla, käytiin syömässä suolaisia creppejä, pelattiin biljardia, metsästettiin yhtä hemmetin avokadoa ainakin viidestätoista eri pikkukaupasta kuitenkin tyytyen lopulta menemään supermarkettiin (kuvien tori sijaitsi toisella puolella kaupunkia), ja hörpittiin olutta litran pullosta puistonpenkillä katsellen, kun joku vastavalittu lapsimissi perheineen poseerasi kameralle säihkyvissä juhlatamineissa. Torinaiset eivät pitäneet valokuvattavana olosta, mutta he olivat niin ihanan näköisiä, etten malttanut olla ottamatta paria kuvaa. Muistankohan oikein jos väitän, että heillä on uskomus, jonka mukaan valokuvaaminen varastaa heidän sielunsa? Toivottavasti eivät pahastuneet kovin paljon.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s